Optikolla

Koska laaja lukijakuntani alkaa jo käydä kärsimättömäksi, niin laitan nyt tähän oman linssikokoelmani näytteille. ;) Katsotaanpas mitä kaikkea löytyy...

PERSOONALLISIA LINSSEJÄ

Analyysiluuppi
Minä haluan purkaa osiin kaiken näkemäni, tutkia miten se toimii, miten se liittyy muihin asioihin, mitkä syyseuraussuhteet ja lainalaisuudet siinä vaikuttavat. Tarkkailen tilanteita ja teen havaintoja. Yritän ymmärtää miksi. Lähinnäkin antimaterian puolella, sillä koneet eivät minua niinkään kiinnosta muuten kuin käyttövälineinä. Tekniikasta en mitään ymmärrä, eikä se edes hirveämmin kiinnosta. Matematiikkakin oli kivaa niin kauan, kuin sitä pystyi ymmärtämään konkreettisesti. Siinä vaiheessa kun piti alkaa opetella ulkoa, menetin kiinnostukseni siihen.


JOITAKIN OPITTUJA LINSSEJÄ

Maalaislinssit - lapsuudenkotini
Olen kasvanut ja elänyt valtaosan elämääni maalaistalossa. Hoitanut eläimiä, tehnyt ruumiillista työtä yhtä paljon kuin käynyt koulua, ollut köyhä, viettänyt paljon aikaa pelloilla ja metsissä, kulkenut pimeässä, paininut lehmien kanssa, hiihtänyt kouluun umpihangessa, elänyt elämäni urheilukentällä, koska muutakaan ei ollut.

Tästä on vaikea sanoa miten se minuun vaikuttaa. En kuitenkaan olisi valmis vaihtamaan sitä pois, vaikka olenkin päättänyt, etten ikinä ala maanviljelijäksi, koska rahansa voi saada niin paljon helpommallakin.

Jeesuslinssit - perusarvoni
Minulla on aika vahvat Jeesus linssit, ja olenkin joskus leikkisästi todennut itsestäni, että minä olenkin tällainen Jeesus. Tämä ei onneksi tarkoita, että kuvittelisin olevani Jumalan poika suoraan alenevassa polvessa. Sen sijaan oikeuskäsitykseni perustuu suurelta osin tuohon Jeesus -filosofiaan. Armo on kova juttu, ihan noin maallisessa merkityksessään. Raamatussa on uuden testamentin puolella paljon hyviä opetuksia ja elämänohjeita.

Olen saanut nämä linssit varmaan alunperin kotoa. Koti ei ollut uskonnollinen, mutta Jeesus-arvot olen varmaan sieltä imenyt kultaisine sääntöineen. Ne saivat vahvistusta rippikoulussa, ja kasvoivat entisestään seurakuntanuorissa hääriessä, ja hetken aikaa seurakunnan nuorisotyötä tehdessä. Seurakunnassa toiminta päättyikin siihen, että Jeesus filosofiani eriytyi täysin Jumalasta, ja Jumalan olemassaolon todistelu alkoi tuntua mahdottomalta. Mainittakoon vielä, että meidän pienellä kylällämme seurakunnan toiminnassa olivat aina mukana myös kulmakunnan pahimmat huligaanit, kiitos loistavan nuorisotyöntekijän, ja seurakunnan antijulistavan otteen. Seurakuntaani saan pitkälti kiittää elämästäni. En todellakaan tiedä missä olisin ilman sitä.

Tämä on linssi, jonka ehdottomasti haluan pitää elämässäni vahvasti mukana.

biologialinssit - maailmankuvani
Koska Jumalan olemassaolo kävi minulle mahdottomaksi, oli luonnollista imeä itselleni biologinen maailmankuva. Näiden lasien läpi ihminen on biologis-psykologinen olento, yksi eläin muiden joukossa. Näiden lasien läpi ihmisen toiminta perustuu pääosin samoihin lainalaisuuksiin kuin muidenkin eläinten. Näiden lasien läpi elämää katsotaan maapallon mittakaavassa, osana monimutkaista systeemiä. Näiden lasien läpi katsottuna ihmisen elinympäristö on muuttunut niin nopeasti, ettei ihminen itse ole pysynyt perässä. Evoluutio on pudonnut kelkasta, ja ihminen on monessa kohtaa epätarkoituksenmukainen ympäristöönsä nähden. Onneksi meillä on valtava sopeutumis- ja oppimiskyky, jolla pääsääntöisesti tätä kompensoida. Simpanssin mielenliikkeet kuitenkin asuvat meissä edelleen pinnan alla, ja se aiheuttaa ongelmia. Asiaa helpottaisi jos pystyisimme tunnistamaan nämä asiat, ja myöntämään niiden olemassaolon. Silloin järkemme voisi tehdä asialle jotain, mutta sen sijaan me kiellämme ne ja lakaisemme totuuden maton alle. Luulemme olevamme jotakin niin paljon parempaa ja täysin erilaista. Ylemmyydentuntomme ei kestäisi sellaista kolausta, eikä ainakaan kristinusko yhtään tee asiaa helpommaksi.

Nämä linssit olen saanut eräältä biologilta, joka oli toisen asteen opettajani. Jos hän nyt ei mikään kasvatti-isä sentään ollut, niin jonkinlainen miehenmalli kuitenkin.

Humanistis-kasvatustieteelliset linssit - koulutukseni
Oivallinen vastapaino edellisille. Nämä olen saanut opintojeni myötä. Näen joka puolella kehittymisen ja kasvamisen tarpeita ja mahdollisuuksia, sekä niitä tukevia toimintoja, sekä toimintojen puutetta. Näen aikuisten ongelmien johtuvan lasten ongelmista, jotka puolestaan johtuvat edellisten aikuisten ongelmista, ja niin edelleen. Lasten kasvattamiseen tasapainoisiksi aikuisiksi ei vain käytetä riittävästi resursseja. Ei perheissä, ei kouluissa, ei yhteisöissä eikä politiikassa. Ja kuitenkin se olisi ainoa tie ratkaista maailman ongelmat.

No, tämän olen oppinut koulusta, ja se on ehdottoman välttämätön linssi tasapainottamaan luonnontieteellisen linssin vaikutuksia.

Vainparasonriittäväälinssit - laatuvaatimukseni
Näiden linssien läpi katsoessa keskinkertainen ja puutteellinen näyttää mitättömältä ja arvottomalta. Hienoa on vain megasupervavisuttava. Muu on turhaa. Nämä ovat kaksiteholinssit, ja ne toimivat tehokkaimmin kun katselee itseään. Vaikka miten ponnistelisi, ei itseään pysty näkemään riittävänä, koska ei ole täydellinen. Koska aina joku voi osoittaa, että et sinä ole hyvä, jos olisit, tekisit niin ja osaisit tämän. Vain täydellinen on siis riittävää, ja huomatkaa, että sekään ei ole muuta kuin riittävää. Valitettavasti jonkin verran tämä kohdistuu myös ulkomaailmaan. Lähinnä sillä tavoin, että näyttää kuin muillekin riittäisi vain täydellinen. Niin kuin mikään, mitä teen, ei riittäisi muille, eivätkä muut voisi pitää sellaisista vajavaisista aikaansaannoksista. Näiden linssien läpi katsellessa ei koe mielihyvää asioista, jotka eivät ole täydellisen vavisuttavia. Nämä ovat siis tyytymättömyyslinssit.

Luulen saaneeni nämä linssit pääosin isältäni, joka kymppi miinuksen kokeesta kysyi miksi siinä on se miinus, ja ikäisiini nähden hyvinkin mittavasta työpanoksestani huolimatta piti minua laiskana. En enää ole katkera, mutten myöskään voi olla tiedostamatta asiaa.
Toisesta näkökulmasta miehenmallini opasti minua tekemään aina kaiken huolellisesti, koska
kaikki on vain sitä miltä se näyttää.

Nämä linssit ovat heikentyneet viime aikoina. Olen välillä kyennyt nauttimaan pienistä asioista, olemaan ylpeä pienistä onnistumisista, ja tiedostamaan, etteivät muutkaan ole täydellisiä, eikä suuri osa sitä odotakaan. Jossakin määrin haluan pitää kiinni korkeista laatuvaatimuksistani, mutta voisin kyllä oppia olemaan vähemmän ankara ja enemmän rakastava kaikenlaista vajavaisuutta kohtaan, niin itsessäni kuin ympäröivässä maailmassakin. Se lisäisi merkittävästi onnellisuuttani, ja läheisteni onnellisuutta.

Filosofianlinssit - elämänkatsomukseni
Näiden linssien kautta katselen maailmani ilmiöitä. Nämä linssit toitottavat jatkuvasti, että kaikki ei välttämättä ole sitä miltä näyttää. Että maapallo ei välttämättä ole litteä ja asioita voi katsoa monelta kantilta. Lopullisia totuuksia ei siis ole, eikä hyvä tai paha ole absoluuttista.
Pahin virhe on luulla tietävänsä varmasti, miten jokin asia on.

Nämä linssit ovat peräisin lukioajoilta, jolloin kirjoittelimme kaverini kanssa aforismeja, kuuntelimme enigmaa ja pohdimme syntyjä syviä. Filosofiani on aina rajoittunut pitkälti arkipohdiskeluun ja keskusteluun, ei niinkään kuuluisien filosofien ajatuksiin tutustumiseen. No, luinhan minä Sofian maailman, mutta se siitä.

Näistäkin linsseistä olen ihan tyytyväinen, mutta ne täytyy muistaa pitää kohtuuden rajoissa, tai lähtee ihmiseltä järki.

Yrittäjälinssit - työni
Näiden linssien läpi näkyy kannattavuutta (tai lähinnä kannattamattomuutta), kysynnän ja tarjonnan lakia, markkinointia, asiakaspalvelua, ja kaikkea muuta kaupallista. Yrittäjä ei voi valittaa kenellekään pitkistä työajoista, huonoista työoloista, pienestä palkasta tai huonosta johtamisesta.

Nämä linssit ovat jotenkin ajautuneet päähäni, ja olisin valmis vaihtamaan ne työntekijän linsseihin. Jos joskus joku voisi sanoa, miten asia kannattaa tehdä, jos joskus voisi vaatia palkankorotusta, tai edes nyt sitä palkkaa. Voisi vain vedota lakiin ja työehtosopimukseen, että kyllä minulle pitää tästä maksaa, eikä minun tarvitse tehdä tätä. Luultavasti vielä joskus vaihdankin...


JOITAKIN KESKEISIÄ TUNNELINSSEJÄ

Yksinäisyyslinssit
Nämä linssit aktivoituvat helposti, jos tulee pienikin viite siitä, että joku ei ole tyytyväinen minuun, ei arvosta minua, tai peräti halveksii minua. Useinkaan näin ei todellisuudessa ole, mutta linssit ovat niin herkät, että ne nostavat esiin pienetkin merkit, ja paisuttavat ne valtaviin mittasuhteisiin.

Olen saanut nämä linssit jo ihan pienenä. Lapsena minulla oli kavereina vain mummoja ja serkku silloin tällöin. Päiväkerhossa lunastin paikkani hauskuttamalla muita. Olen aina elänyt elämääni muille, en niinkään itselleni. Olen tehnyt elämästäni sellaista, että se kelpaa muille, sen sijaan, että tekisin siitä sellaisen, josta itse nauttisin.

Tästä minun pitää päästä eroon. Minun pitää oppia itse arvostamaan itseäni. Pitää opetella uskomaan, että yksi pieni aalto ei kaada koko venettä.

Masennuslinssit
Mustat tai harmaat linssit, jotka herkästi pätkähtävät silmille. Siitä pirulliset, että ne vievät tilan kaikilta muilta linsseiltä, ja suodattavat kaiken vähänkin hyvän pois, ja näyttävät pelkkää paskaa. Näistä tuskin pääsee kokonaan eroon, mutta niiden vahvuutta täytyy saada pienemmäksi, ja lyhennettyä niiden käyttöaikaa.

Innostuslinssit
Nämäkin linssit ovat aika vahvat, ja ne vuorottelevat masennuslinssien kanssa. Innostuslinssit päässä maailma on täynnä mahdollisuuksia, eikä mitään niin järisyttävää voi tapahtua, ettei siitä selvittäisi. Silloin kaikki on hyvin, aletaan liikkua, tehdä ahkerasti töitä ja asetetaan tavoitteet niiiiin korkealle, että niitä on mahdoton saavuttaa. Kun tämän huomaa, on linssien vaihdon aika.


Tämä on nyt melko karrikoitu, ja hätiköiden päätelty kokoelma, mutta riittäköön tähän tarkoitukseen. Voin jatkaa pohdiskelua sitten terapeuttini kanssa... Tai vaikka kommenttilootassa...