Virtuoosi

Yritin etsiä sopivaa ulkoasua bloggeriin. Vaikka löysinkin monta, en ihan sellaista, mitä etsin. Sellaista ei varmaan löydä kuin erikseen tekemällä. Olisin halunnut jonkinlaisen keskiaikaisen linnankellarin tai vankityrmän kenties. Ei liian realistista, ehkäpä peligrafiikka -tyylisen. Ei missään tapauksessa räikeitä värejä, eikä liian selvään piirrettyjä rajoja.

Osaisinpa piirtää, soittaa, laulaa, kirjoittaa... Olisinpa virtuoosi.

Ei sanomisen arvoista

Yhä sanat kadoksissa. Joulu masentaa. Se jotenkin aina kohdistaa kaiken huomion niihin piirteisiin, joita minun on vaikea itsestäni saada esiin. Joulun kimaltelevassa ja ruusunpunaisessa pitsivalossa näytän rujolta ja kylmältä.

Aiemmin postailin, etten oikeastaan odota elämältä mitään, ettei juuri mikään ole ponnistelemisen arvoista. Joulun tullen törmään siihen, ettei oikeastaan myöskään minkään antaminen ole ponnistelemisen arvoista. Se saa minut inhoamaan itseäni, mutten silti tee asialle mitään, minkä johdosta pidän itseäni yhä vähempiarvoisena. Näin antamisen aikaan se konkretisoituu, vaikka aina se on läsnä.
Sanat eivät ole hukassa. Ne eivät sisällä ratkaisuja. Ne eivät sisällä mitään sanomisen arvoista. Ne vain tarjoavat mahdollisuuden kehottaa ryhdistäytymään. Ne eivät tuota mitään positiivista.

Close as it gets?

Elokuva, josta olen haaveillut vuosikaudet. Pikainen etsintä tuotti YouTube -pätkän. Ei tiä vaikka jostain vielä löytyis leffa DVD:nä...



Ja toinenkin pätkä näköjään.

Ehdottomasti parasta elokuvassa on musiikki, mutta Mickey Rourken naama on myös ihan hauskaa katsottavaa. Joskus nuorena ja hurjana opettelin peilin edessä Rourke -ilmettä tästä leffasta.

Totuutta takaa-ajamassa

Embedding disabled by request.

Myönnän, sain inspiraation Annikilta, joka pohdiskeli omaa vahvuuttaan.

Minussa on tuo polte totuuden paljastamiseen, pieni sisäinen tiedemies, joka ei ole valmis luopumaan totuudesta vain ilmapiirin vuoksi. Jotkut ovat törmänneet siihen osaan minua täällä blogistanissa, toiset täällä kotosalla, ja muut missä lie.

En myönnä, että ilkeyttäni olisin sellainen. Kuitenkin toisinaan minun koetaan hyökkäävän, vaikka minä vain etsin kuumeisesti. Minun ehkä kuvitellaan olevan ihmistä vastaan, vaikka olen asian puolesta.

Musta ja valkoinen. Sitä minä en vain voi hyväksyä. Se on heikkouteni. Miksi, miksi se onkin niin vaikeaa. Onhan minulla isä, jolle oli vain musta ja valkoinen, ja voihan olla, että minä vielä isälleni huudan harmaata. Voihan se olla niin. Sehän olisi helppoa ja loogista. Eikä sillä oikeastaan ole väliäkään. Tällainen minä olen, enkä sitä halua itsestäni pois.

Olisi harmillista toimia näin vain sisäisestä pakosta ilman, että minä sen paremmin kuin muutkaan, mitään tästä hyötyisimme. Miten siis tämän kykyni kanavoin niin, etten tarpeettomasti muita loukkaa, sillä sisälläni tunnen, miten pieneksi ja lyttyyn voi ihmisen polkea, ihan tarkoittamattaan.

Miten voisin etsiä totuuttani vetämättä mattoa toisen jalkojen alta? Pitäisi varmaan aloittaa, että en tiedä totuutta, mutta olen innokas etsimään vaihtoehtoja. En tiedä. Joskus tunnen muutenkin itseni kummajaiseksi. Aaltojeni eriskummallinen pituus ei tunnu kohtaavan toisten kanssa, ja välillä tunnen viestiväni teflonia tai luotaan työntäviä magneettikenttiä. Samaan aikaan olen itsekin vaikeasti tavoitettava. Eagles sen sanoi...

Eihän tässä ole taas päätä, eikä häntää. Pitäisi varmaan perustaa uusi blogi: vuodatus.com.

Outoa ja selittämätöntä tyhjyyttä -ei tunnu miltään. Yhtenä hetkenä taas on tukehtua ahdistukseensa, toisena johonkin muuhun. Sitten on taas tyhjää. Kuin olisi juuri saamaisillaan juonesta kiinni, ja kulkee innolla kohti ratkaisua, kuitenkin vain huomatakseen päätyneensä taas yhteen umpikujaan, tai ei yhtään minnekään. 

trying to catch the world that keeps rumbling away...

Jouluisia inten...inventioita

Nyt olen ilmeisimmin päässyt duunariuden ytimeen, kun työpisteessäni komeilee ehta tyttökalenteri. Sain sen työnjohtajalta, joka puolestaan sai sen hankintoja tehdessään asiakaslahjana (oletan). No, joka tapauksessa - siellä se nyt roikkuu. En ole vielä tohtinut katsoa sisäsivuille - eihän ole kohteliasta kurkkia.

Ihmettelenpä vaan, etten ole törmännyt edellisestä syntyneeseen ajankohtaiseen ajatelmaan: joulutyttökalenteri! Ehkä alan erikoisliikkeistä voisi löytyä, mutta luulisi, että ihan huoltoasemalevityksessäkin olisi niin sanotusti kuumaa tavaraa. Visualisoikaa itse likaisessa mielessänne, jos huhittaa.

Toinen innovaatio jouluun liittyen. Täyden palvelun joulupalvelu. Hoitaa sopimuksen laajuuden mukaan joulun A:sta Ö:hön. Lähettää joulukortit (yhteistyössä joulupalvelu ja eniro 0100100), siivoaa, kokkaa ja tarjoilee, käy puolestasi joulukirkossa jne. Keskeinen palvelu on joulupukki+. Palvelua käytetään netistä käsin, annetaan lahjottavien henkilöiden lista, sekä budjetti. Siinä kaikki mitä täytyy tehdä. Sitten vain odottamaan joulupukkia.

Tietenkin halutessaan voi tehdä monipuolisempia valintoja, kuten asettaa kiltteyspainotuksia listan henkilöille, rajata lahjahankintoja kiinnostuksen kohteilla jne. Myös pukin ulkoasua voi muokata (ihonväri, parran tyyli, silmien väri, ääniala jne.). Aikuisten joulujuhliin tietysti omat lisäpalvelut. Se siitä joulustressistä, ja tervetuloa lapsenomainen joulujännitys. Mitähän se pukki mahtaa tuoda...

Talvisodassa oli kylmä

Pakahduttaa. Eräs ahdistuneisuuden ilmentymismuoto.

Eihän tässä toki mitään syytä ole, kaikki on ihan hyvin. Toista se oli talvisodassa.

Pikkusielumaisuutta

Pikkumaisuus kaunistaa? Toisten virheiden osoittelu virkistää? Sovinnaisuus on tärkeintä? Aarghh. Minussa alkaa herätä teinikapinan paluu. Useahkoihin valituksen aiheisiin voisi vain kohauttaa hartioitaan - mitä sen on väliä? Ai koska niin kuuluu tehdä? Miksi? Voi Anna kun et odottanut siippaasi vaan paahdoit täysillä eteenpäin.

Kaikille tiedoksi: elämä on inhimillistä. Life is ours, we live it our way. Jos se on sulle ongelma...

If I wake before I die

Vai miten se oli. Tiinalta löysin joskus meemin, jossa lueteltiin asioita, mitä haluaisi tehdä ennen kuolemaa. Alkuperäisen version havaitsin pian sangen vaikeaksi. Ei minulla ole mitään sellaisia must -juttuja, jotka ehdottomasti pitäisi tehdä ennen kuolemaa. Niinpä kieron ihmisen ajatus kääntyi väkisin kuun pimeälle puolelle; asioita, joita ennen kuolisin.

Vahvuuteni taitaa olla muutaman rivin näppäryyksien keksiminen. Olen aforisti. Mieluummin kirjoittaisin tekstejä lauluihin, mutta onhan tämäkin jotakin. Yksi näppärä ajatus ilman suurempia jaaritteluja. Selityshän pilaa suorituksen. Töissä putkahti useampikin ajatus mieleen, mutta eihän niitä nyt enää muista.