Väliaika - kahvia ja pullaa

Kiireitä pidellyt. Joskus joku ajatuskin käynyt mielessä, vaan ei ole jaksanut saattaa niitä näkyvään muotoon. Ehkä sitten joskus...

Muurahaisen polku

yksittäinen elämä on korvaamattoman arvokas kantajalleen ja äärimmäisen tärkeä hänen läheisilleen. Ei kuitenkaan kannata laskea itselleen ja teoilleen niin suurta arvoa, että ne muuttaisivat maailman - suuntaan tai toiseen. Yksittäinen ihminen on vain pisara meressä tai kakkaläjä maailmankaikkeudessa.

Tämän kun pitää mielessä, voi hyvällä omallatunnolla arvostaa itseään sellaisena kuin on, ja katsoa mitä elämä eteen heittää. Yliarvioimatta omia vaikutuksen mahdollisuuksiaan itsensä ulkopuolelle.
Sankaritarinat voivat kyllä toisinaan olla innostavia ja voimauttavia, kunhan muistaa, ettei niillä kuitenkaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Sankaruuteen pyrkiminen on tie turhautumiseen ja pettymykseen.

Elämään vievä polku on kapea ja mutkikas, välistä kivikkoinen toisinaan häkellyttävän kaunis. Se voi olla valmiiksi poljettu, tai entuudestaan koskematon, kuinka vain. Elämä on helppo löytää. Tarvitsee vain lakata etsimästä. Elämä ei ole määränpää, vaan matka.

Elää tässä ja nyt, itselleen arvokkaana, toisia kunnioittaen, matkasta nauttien, tietäen jonakin päivänä tulevansa myös perille.

Ihmisen vastuu

Ihmisellä on oikeus olla sellainen kuin on, muuhan ei lopulta ole mahdollista. On oikeus pitää huolta itsestään, ja oikeus kieltäytyä itseä vahingoittavista asioista. Toisten ihmisten miellyttäminen ei ole elämän tarkoitus. Tämän sisäistäminen ei kuitenkaan voi olla täysin yksioikoinen ratkaisu. Jos ihmisellä on edellä kuvatut vapaudet, mitkä silloin ovat hänen vastuunsa?

Ehkä tärkeimmäksi asettaisin ihmisen vastuun itsestään. Ihan ensiksi jokaisen kannattaa huolehtia itsestään. Itsehän tuntee parhaiten omat tarpeensa ja mahdollisuutensa. Jos ei itse toimi itsensä hyväksi parhaan tietonsa ja ymmärryksensä pohjalta, joku muu joutuu tekemään sen pelkkien arvailujen varassa. Huolehtimalla itsestään, säästää jo muilta vaivaa.

Todellisuutta kuitenkin on, etteivät kaikki kykene ylivoimaisten esteiden vuoksi huolehtimaan itsestään. Kenen pitäisi huolehtia heistä? Tietenkin niiden, joilla on siihen motivaatio. Niiden joille he ovat tärkeitä. Niiden, joita heistä huolehtiminen palkitsee. Perheen, ystävien, sukulaisten. Vanhemmat huolehtivat lapsistaan, ja myöhemmässä vaiheessa toisin päin.

Yhden pienen ihmisen on mahdotonta kantaa vastuuta koko maailmasta ja sen ihmisistä. On mahdotonta auttaa jokaista vastaantulijaa ja avuntarvitsijaa, joten valinta on tehtävä.

Kuitenkin on niitä, joilla ei ole läheisiä, tai joiden läheisten taidot tai voimat eivät riitä. Kenen pitäisi ottaa heistä vastuu? Jokaisen tulisi. Ja näin meidän yhteiskuntamme onkin rakennettu. Jokainen kantaa vastuun toisestaan maksamalla veroja. Verorahoilla huolehditaan sitten kollektiivisesti kaikista niistä, jotka apua tarvitsevat.

Näin me kannamme vastuun toisistamme, huolehtimalla itsestämme, läheisistämme ja verorahoista. Ja maailma pelastuu.
----
EDITTIÄ:
Niin, samalla kun pyrkii huolehtimaan itsestään, pyrkii välttämään ainakin tahallista ja kohtuutonta haitantekoa toisten elämälle.