I got it!

Tässä on nyt ollut pari oikein hyvää päivää, ja tänään tällainen tavispäivä. Biisivalinta ei siis sikäli-mikäli liity varsinaisesti mielentilaan. Sattuipas tulemaan tänään levylautaselta, Suomirokkia XY -albuumilta.

Oon ollut niin mahottoman mafiooso viimeisen kuukauden. Facebookin mob wars ja mafia Wars on olleet aktiivisessa käytössä. Se taitaa olla tämän kvartaalin teema. Niin yksinkertaista ja niin kaunista. Kivasti huomaa, aikavyöhykkeiden vaikutuksen. Alkuillasta on himopelaajina Eurooppalaisia, lähinnä brittejä. Sitten tuossa puolen yön aikaan saiteille vyöryvät Ameriikkalaiset.

Sain nyt sitten sen leffankin. Sen Homeboyn, jonka traileri tuossa taannoin ärsyttävästi lähti automaattisesti käyntiin, kun blogiini tuli kurkkaamaan. Vastaus on: kyllä. Leffa on hämmästyttävän hyvin kestänyt ajan haasteet, eikä vaikuttanut lainkaan niin tyhmältä, kuin olisi voinut kuvitella. Yksinkertainen ja kliseinenhän se on, mutta yksinkertaisuudessaan minusta kaunis.

Livin' on the edge

Viimeiset viikot olen elänyt kuin partaveitsen terällä. Horjahdus epätoivosta innostukseen ja takaisin tuntuu olevan hyvinkin pienen henkäyksen varassa. Enimmäkseen on sääkartalla jäätävää pohjoistuulta, joka saa sielun värisemään vilusta, kunnes se on jokseenkin turta. Hetkittäin kuitenkin tuulen suunta muuttuu, ja lämmin henkäys räväyttää oitis kylmän pohjolan täyteen kukkaloistoon.

Harmikseni olen tässä päätynyt tuuliviirin osaan, tehtävänäni vain kieppua ees sun taas tuulen mukana, vailla mahdollisuuksia vaikuttaa suuntaan, jota tähyän. Onpa vielä talon isäntä rasvannut laakerit, jotta viiri on herkkä kääntymään.

Lueskellut olen viime aikoina parikin kirjaa. Dexterin kakkososan, ja sitten jonkun lentokoneonnettomuusihmissyöntikerhokirjan. Huomaan tulleeni kylmäksi, ja kaukana on minusta se poika, joka jaksoi (vaikkakin nipin napin) kantaa harteillaan koko maailman murheita. En välitä enää. Kirjoissa ja elokuvissa aina poliisit ja jopa ensihoitajat yökkäilevät raakojen väkivallantekojen uhreja. En tiedä tuntuisiko sitten pahalta, jos oikeasti tilanne tulisi eteen, mutta näin mielikuvituksen ja median voimin maailman pahuus ei enää jaksa koskettaa.

Älä toivo, älä unelmoi - älä luo mitään odotuksia. Älä, maalaa pilvilinnoja, jotka jo ennalta käsin ovat tuomittuja sortumaan.

täällä taas

Yhä hiljaista. Yhä hiljaisempaa. Ulkona lisääntyvä valo ja lämpö. Se kuitenkaan ei ylety sisään, missä on yhä huurteista ja hämärää. En keksi ihmisille mitään sanottavaa. Ei ole paljoa annettavaa. Elämä käpertyy sohvan nurkkaan. Ei se paljon anna, muttei otakaan.