Valkoinen talo

On se jännä juttu tämä presidentti. Kaiken se lupaa muuttaa. John Lennon re-inkarnaatio. Onko Amerikka valmis? Ovatko ne valmiita, joilla on vaikutusvaltaa? Jäävätkö puheet puheiksi? Amerikan aseteollisuus? Löytyykö Obamalta selkärankaa pitää johtajuus käsissään? Onko Amerikalla heikko presidentti? Aika näyttää... Vihollisia kuitenkin tullee olemaan enemmän kotimaassa kuin ulkomailla.

Markkinamies

Tässäpä luovaa markkinointia... Kyllä se markkinamies on viisas mies.

Systeemi on tätä!

Ensinnäkin tämä taluden kasvun hidastuminen, jota toisinaan on sangen virheellisesti kutsuttu lamaksi. Siis talous kasvaa yhä, muttei niin nopeasti, kuin ennen. Tässäpä on erinomainen syy vähän irtisanoa väkeä. Tosin kaikkien on tehtävä se nyt äkkiä, sillä ensi vuonna talouden kasvu saattaa jo kasvaa. Pisteet työnantajalleni, joka näinä vaikeina aikoina vain investoi. Toisaalta, jos meiltä irtisanottaisiin tuhannen henkilöä, pitäisi koko henkilökunta irtisanoa monen monta kertaa! Niin, repikää siitä viisautta pukumiehet!

Edellisestä tulikin mieleeni, että joku osakesäästöyhtiö voisi perustaa uusia salkkuja:

• eettinen salkku - vain reilua kauppaa ja eettisesti oikeaoppista bisnestä (tietenkin vähän vähemmän tuottoa, mutta jos näitä ostamalla saisi pitää työpaikkansa, ja lisäksi saisi vähän ylimääräistä rahaa niin...)
• vihreä salkku - vain ekologisesti toimivia yrityksiä. Tuotot olisivat luonnollisesti hieman niukemmat, mutta jos saisi hengittää puhdasta ilmaa ja vielä vähän rahaakin, niin mikäs jottei...
• Sikasalkku - piittaamattomia ja röyhkeitä yrityksiä, joissa ihmisiä ja maapalloa kyykytetään surutta (tietenkin luvassa on hieman isommat osingot.
• valepukkisalkku - nämä muka olisivat olevinaan kahta ensimmäistä, vaikka todellisuudessa se olisi vain kulissa kolmannelle.
  

Miun mielestä ois pirun hyvä liikeidea.

Toinen asiani liippaa läheltä edellistä. Euroopan Unioni esti laajakaistasääntelyn poistamisen joillakin alueilla Suomessa. Voisiko se kieltää myös Fortumin epäterveen monopolin, joka vääristää energiamarkkinoita? Miksei öljyntuottajamaille lueta kartellisyytteitä? Miksei kaikki vain irtisanottaisi sähkösopimusta? Pitäkää sähkönne, ei me tarvita sitä!

Suhteellisuuden hajua?

Valtakunnan mediat ovat uutisoineet tapauksesta, jossa Jääkiekkoilija Jarkko Ruutu puri toista pelaajaa peukaloon, saaden tapauksesta kahden ottelun pelikiellon. Chris Chelioksen mielestä se oli kovin vähän.



Yllä olevasta videosta voidaan todeta, että purtu pelaaja oli hyökkäämässä Jarkko Ruudun kimppuun, tuoden nyrkkinsä tämän kasvoille. Tuossa tilanteessa Ruutu puraisi hyökkääjää jääkiekkohansikkaan peukaloon, mikä on nähtävä itsepuolustuksena, tai korkeintaan hätävarjelun liioitteluna. Jos oletet joskus nähneet jääkiekkohanskan voitte kuvitella millaiset voimat jääkiekkoilija ruudun leukalihaksissa ilmeisesti on.

No, pointti on, että vastustajan puremista paheksutaan, puremisesta seurannut rangaistus oli kahden ottelun pelikielto, ja ainakin erään kollegan mielestä se oli liian vähän, koska tämän perusteella vastustajan pureminen on hyväksyttävää ja ehkä jopa kannattavaa. Voi hyvää päivää!

Vertaillaanpa:
Pahoinpitely lyömällä nyrkillä kavoihin - ei rangaistusta - pelaaja vain yrittää sytyttää joukkuettaan taisteluun.
Pahoinpitely lyömällä mailalla kasvoihin tai mihin tahansa ruumiinosaan - kahden minuutin jäähy (5 min jos tulee verta). - normaalia, mutta näennäisesti paheksuttavaa.
Puolustautuminen puremalla vastustajan hanskan sisällä olevaa sormea - kahden ottelun pelikielto.

Blogito, ergo sum

No niin. Alcinoe meni sitten vetämään tämän jutun ihan uusiin sfääreihin, joten tuli itsellekin äkillinen tarve repostella vähän tarkemmin näistä määränpäistä ja virstanpylväistä. Erityisesti innostusta herätti Alcinoen analyysi oman bloginsa merkityksestä, joten erityisesti olen pakotettu ottamaan kantaa tähän omaan bloggaamiseeni.

Ensimmäinen blogimerkintäni on elokuulta 2007, otsikolla kärsivät elokuvasankarit. Puoli vuotta aiemmin olin jäänyt sairaslomalle masennuksen vuoksi. Ryhdyin bloggaamaan oikeastaan osittain uteliaisuudesta, mutta blogilla oli myös selkeä tehtävä. Sen oli tarkoitus toimia päiväkirjamaisena välineenä ajatusten kasaamiselle, ja toisaalta myöskin jonkinlaisena ikkunana niille, joille halusin itseni näyttää, sillä tällaisista asioista puhuminen ei ole koskaan ollut vahvin puoleni. Erityisesti halusin peilailla ajatuksiani muiden ihmisten kanssa, rakentaakseni sitten tarkempaa kuvaa elämästä ja siitä millaista sen voisi olettaa olevan ja millaiselta tuntuvan. Jossain määrin tämä onnistuikin, mutta on oli yllättävän vaikeaa saada palautetta ja vastineita ajatuksilleen.

Siinä sivussa jonkinlainen ajatus luoda toisenlaisia näkökulmia, esittää jotakin valtavirrasta poikkeavaa, mihin viittaa myös yläpalkista löytyvä blogin kuvaus. Antaa jotakin ajattelemisen aihetta. En sitten tiedä paljonko on sellaisia ihmisiä, joiden mielestä on mielekästä ajatella uudelleen sellaisia asioita, jotka aina ovat olleet itsestäänselviä, ja joiden ylösalaisin kääntäminen tuntuisi pelkästään saivartelulta.

Molempia tarkoituksia, kuten koko bloggaamista on ruokkinut ja ryydyttänyt masennus, tai sanotaanko - kriisi. Olen omalla kohdallani kiistattomasti havainnut, että kriisin syvetessä luovuus kasvaa eksponentiaalisesti, ja päinvastoin. Niinpä syvimmän kuopan jäätyä jossakin määrin taakse, on myös blogin merkitys jossakin määrin muuttunut.

Kuten Alcinoekin omassa kirjoituksessaan erittäin ansiokkaasti totesi:" tämä ensisijaisesti onkin vuorovaikutusta, eikä kasvottomaan virtuaaliavaruuteen mölisemistä". Blogimaailmasta tuli siis eräänlainen sosiaalinen verkosto. Paikka, jossa voi kohdata jonkun, kun jotakuta kaipasi.

Pitkällisen vastustelun jälkeen lätkäisin sitten itseni Facebookiin, joten osittain tuo sosiaalinen funktio on siirtynyt sinne. Toki on asioita, joita ei viitsi ihan kaikille Facebook- tyypin ihmisille huudella omalla nimellään, joten siinä kohtaa käy tämä blogi tarpeelliseksi. Toisaalta on myös blogini niin monen ihmisen tiedossa, että välttämättä ei enää tänne viitsi ihan kaikista synkimpiä asioitaan huudella. Osittain itseni, osittain muiden takia. Oikeastaan pitäisi varmaan perustaa kakkosblogi, jossa säilyttäisi täydellisen anonymiteetin.

Aattelin vaan jatkuu varmasti edelleenkin, enkä aio sille tehdä mitään sen tarkempaa toimituksellista linjavetoakaan. Kuitenkin voisi olla paikallaan miettiä, tarjoaako se todellakin ajattelemattomia ajatuksia (millä kylläkin on kaksoismerkitys) ja lisää ruutia (siis asioiden keksimistä, vaikka ne oikeasti onkin jo keksitty jossakin muualla), vai pitäisikö tuo kuvaus korvata uudella.

Entä jos

Tuli vaan mieleeni; entä jos se vain olen minä? Jos minä vain olen tällainen - elän hetkessä, enkä huoli huomisesta. Jos vain olen tällainen, kaikessa impulsiivisuudessa flekmaattinen. Jospa minun kuuluukin olla tällainen, ja onkin typerää yrittää olla jotakin muuta? Jospa tämä mitä olen, ei olekaan mikään puute, sairaus tai mielen heikkous - jospa se olenkin minä? Jospa te muut voitte olla mitä haluatte - minä olen tällainen?

Sex, Trucks and Rorck N' Roll

Thundersruck - hit the play

Tuli uhottua, että aikaahan voisi viettää enemmänkin. Olikohan kuitenkin liian äkkinäistä. Ehkä en ole ihan sitä aikaa viettävää tyyppiä. Aika luistaa huonosti, kun on näin nihkeä. Minun ajanvietossani ei tarvitse puhua. Ei tarvitse keksiä sanottavaa, jottei olo olisi vaivautunut. Ei tarvitse kaiken aikaa huomioida toisia. Se on simppeliä ja suoraviivaista. Silti se alkaa ennen pitkää ahdistaa, ja haluan pois.

Mikähän siinä on, että ihmiset niin ahdistavat. Onko se teennäisyys? Sovinnaisuus? Se miten sanotaan päivää, kehutaan uusia vaatteita ja kampausta; ollaan niin helvetin huomaavaisia ja fiksuja. Siksikö sitä vihaan, etten itse osaa? Katkeruusko se on joka saa vihaamaan niitä, jotka saavat ihmiset pitämään itsestään?

Kolmenkympin kriisi. Ja teini-iän kapina. Samaan aikaan. Suorastaan halveksun siloa ja etsin enemmän rosoa. Pehmopoppi oksettaa, ja muutenkin niin helvetin muka-rock. Miksi pitäisi siivota, kun yhtä hyvin voisi... no, tehdä jotain paljon mukavampaa. Olen ihan pikkuisen turhautunut siihen, että asioita pitää tehdä vain koska niitä pitää tehdä, tai niitä ei voi tehdä vain koska niitä ei nyt kuulu tehdä. Tai mitä ihmisetkin nyt ajattelee.

AAARRGGHH! Sisälläni palaa elämä kuin elokuva, mutta maailma on toisenlainen.

Happy Good Year - nastaa oli

Tämä on meemi, jonka löysin Harmittomalta. Otin vapauden vähän lyhentää.

IHMISET:
- Kenen kanssa vietit aikaa eniten?
Luultavasti itseni kanssa. Oikeastaan en taida hirveästi "viettää aikaa" kenenkään kanssa. Oikeastaan kuulostaisi ihan hauskalta viettää aikaa, mutta ajanviettokaverin pitäisi olla sellainen, joka ei odota kummoisia ajan viettämiseltä.
- Keiden kanssa vuoden parhaat muistot?
Jaa-a... Ei nyt muistu mieleen mitään muistoja. En ehkä oikein osaa arvostaa / arvottaa asioita siten, että kokisin jonkin olevan erityisen hieno muisto.
- Tapasitko uusia?
Tapasin ainakin uudet työkaverit. Lisäksi Facebook on tuonut nähtävilleni joitakin sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet jonkin aikaa poissa elämästäni.
- Riitelitkö usein?
En riitele juuri koskaan.
- Riitaannuitko kenenkään kanssa pysyvästi?
En usko.
- Ihastuitko/rakastuitko?
Kyllä, Maija Vilkkumaahan.
- Petyitkö ihmisiin?
Eiii nyt tule mieleen... Saatoin ehkä pettyä, muttei se niiden ihmisten vika ollut
- Olisitko halunnut viettää enemmän aikaa kenenkään kanssa?
Juu ja ei. Olisin halunnut jaksaa viettää enemmän aikaa ihmisten kanssa, mutta en kai sitten jaksanut.

ITSE:
- Mitkä asiat vuodessa olivat tärkeitä?
Tähän on helppo vastata. Uusi työpaikka oli tärkeä.
- Oletko muuttunut jotenkin?
Olen luultavasti hieman taantunut. En enää yritä niin kovasti kehittyä ja tulla iloiseksi. Toisaalta se voi olla hyväkin merkki.
- Kenties lihonut?
No, valitettavasti hieman.
- Haluaisitko muuttaa jotain?
Haluaisin jatkuvasti muuttaa kaikkea, mutten jaksa nähdä vaivaa asian suhteen. Niinpä usein tyydyn siihen mitä on.
- Oletko oppinut uutta?
Olenhan minä oppinut jotakin uudesta työstäni.
- Kadutko jotain?
En. Katuminen on energian tuhlausta.
- Olisitko jättänyt jotain tekemättä?
Pikkujouluissa olisin voinut ottaa pari alkoholiannosta vähemmän. Toisaalta oli ihan hyvä näinkin.
- Olisitko tahtonut tehdä jotain mitä et tehnyt?
Varmasti. Olisin ainakin halunnut purjehtia enemmän.
- Tahtoisitko elää jonkun päivän uudestaan?
Päiväni murmelina? Voisihan se tavallaan olla ihan mielenkiintoista ja opettavaista.
- Olisitko tahtonut jättää jonkun päivän elämättä?
Jaa että olisin ollut jonkun päivän välillä kuolleena? Ei kiitos.

MUISTOJA:
- Matkustelitko?
Noo, en tiedä voinko sanoa matkustelleeni.
- Ulkomailla vai kotimaassa?
Kalajoella käytiin, mutta siinäpä se taisi olla.
- Kävitkö festareilla?
No joo. Paikallisilla pikkukinkereillä olin.
- Jokin surullinen asia?
No kyllä hiljattain oli yksi, mutta ei siitä enempää.
- Laivalla?
Ei, se ei tapahtunut laivalla.
- Rannalla?
Eikä rannallakaan. Ensi kesänä voisi kyllä viettää enemmän aikaa sekä rannalla, että veneellä.
- Parhaat muistot?
Pitääkö jankuttaa?
- Parhaat päivämäärät?
En ymmärrä, miten ihmiset jaksavat muistaa mitä tapahtui jonakin tiettynä päivänä.
- Paskimmat päivät?
Voi niitäkin oli niin monta.
- Oletko tyytyväinen tähän vuoteen?
No tämä ensimmäinen päivä ei ole ollut ihan paras mahdollinen, kun olo on ollut jotenkin vähän kipiä.
- Oliko paras kesä? Miksi / Miksi ei?
Paras. Taas. Joo, oli paras kesä ja sä oot mun paras kaveri ja tää on paras meemi ikinä. Miksi kaikki asiat pitää laittaa johonkin paremmuusjärjestykseen? häh?!
- Millainen tulee ensi vuodesta?
Pitkä kuuma kesä.

MYÖNNÄTKÖ
- Kokeilleesi tupakkaa?
Joo.
- Kokeilleesi alkoholia?
Kyllä
- Lintsanneesi koulusta/töistä?
Edellisestä työstä kyllä.
- Harrastaneesi yhden illan juttuja?
En.
- Suudelleesi vastakkaisen sukupuolen edustajaa?
No, kai se on myönnettävä.
- Suudelleesi saman sukupuolen edustajaa?
En.
- Tapelleesi fyysisesti?
En ole tapellut.

The End.