Thundersruck - hit the play
Tuli uhottua, että aikaahan voisi viettää enemmänkin. Olikohan kuitenkin liian äkkinäistä. Ehkä en ole ihan sitä aikaa viettävää tyyppiä. Aika luistaa huonosti, kun on näin nihkeä. Minun ajanvietossani ei tarvitse puhua. Ei tarvitse keksiä sanottavaa, jottei olo olisi vaivautunut. Ei tarvitse kaiken aikaa huomioida toisia. Se on simppeliä ja suoraviivaista. Silti se alkaa ennen pitkää ahdistaa, ja haluan pois.
Mikähän siinä on, että ihmiset niin ahdistavat. Onko se teennäisyys? Sovinnaisuus? Se miten sanotaan päivää, kehutaan uusia vaatteita ja kampausta; ollaan niin helvetin huomaavaisia ja fiksuja. Siksikö sitä vihaan, etten itse osaa? Katkeruusko se on joka saa vihaamaan niitä, jotka saavat ihmiset pitämään itsestään?
Kolmenkympin kriisi. Ja teini-iän kapina. Samaan aikaan. Suorastaan halveksun siloa ja etsin enemmän rosoa. Pehmopoppi oksettaa, ja muutenkin niin helvetin muka-rock. Miksi pitäisi siivota, kun yhtä hyvin voisi... no, tehdä jotain paljon mukavampaa. Olen ihan pikkuisen turhautunut siihen, että asioita pitää tehdä vain koska niitä pitää tehdä, tai niitä ei voi tehdä vain koska niitä ei nyt kuulu tehdä. Tai mitä ihmisetkin nyt ajattelee.
AAARRGGHH! Sisälläni palaa elämä kuin elokuva, mutta maailma on toisenlainen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Minä olen myös viimeisen päälle tympääntynyt siihen, kun kaikkea pitäisi tehdä vain siksi, koska muutkin tekevät niin tai siksi, että niin kuuluu tehdä. Missä on esim määrätty, että jouluna on syötävä kinkkua tai että aikuinen ihminen ei saa katsella lasten ohjelmia.
Minä teen nykyään juuri niin kuin haluan! =)
(olen muuten ent. Tirsu)
Tervehdys Anu!
Kyllähän jouluna voi syödä myös kalkkunaa, jos on joku terveysintoilija. Sen sijaan jos ei syö kumpaakaan, niin sehän on ihmeellistä... Mikä sellainen ihminen oikein on? Laatikot ja rosolli rulettaa.
Täytynee yrittää kuitenkin olla jättämättä tekemättä kaikkea, mitä muutkin tekevät, vain sen takia, että kaikki muutkin tekevät niin. 8-0
Lähetä kommentti