Se on nyt talvi. Loppuviikosta ei ehkä enää ole, mutta silloin voi tehdä loskaenkeleitä, heikkojää -lyhtyjä ja sohjolinnoja.

One night in Savoy - a day from my life

Rankka päivä. Töissä kuuntelin kolme albuumia Metallicaa ja yhden tuplan Vilkkumaata.

Höpötys

Elän kahta vastaroolia. Kotona olen apaattisen rauhallinen, saamaton ja pohdiskeleva. Töissä levottoman touhukas ja toimelias.

Vielä äsken tuntui hyvältä ajatukselta kirjoittaa, mutta nyt pää tyhjeni. Facebookissakaan ei ollut ketään paikalla. Miten se on mahdollista? Nekin, jotka tuntuivat olevan siellä aina, ovat poissa. Huomasin muuten olevani hyvin varautunut ihmisiä kohtaan juuri tuolla foorumilla. Vaikea ottaa kontakteja niin kevyesti, että asioitaan haluaisi jakaa kaikkien kesken. On ollut vaikeaa ottaa yhteyttä omiin lapsuusajan kavereihin. Jotenkin ne ovat niin mennyttä. Tosin yksi sellainen helpompi löytyi, jonka tiesin kulkeneen vähän muhkuraisempia polkuja. Ja kaikki ovat naimisissa nykyään. Siihenkin on vaikea suhtautua. Ne ei ole enää niitä samoja - niillä on muutakin kuin se kaveruus.

Liityin CMS clubiin tuossa taannoin. Onpa ainakin hyvä syy ja mahdollisuus liikkua. En pidä ulkona hengästymisestä talviaikaan. Tulee korvat ja kurkku kipeiksi kun hönkii kylmää ilmaa. Les Mills - BodyPump, jee jee.

Too much Downforce

Picture from

En tiedä sille suomenkielistä termiä, mutta tunnen sen sisälläni. Tunnen alakulon hiipivän nurkissa. Tunnen passiivisuuden kietovan köynnöksiään ympärilleni. Tunnen auringon peittyvän harmaiden pilvien taa. Ajatukset rakentavat negatiivisia tulevaisuuksia ilman varsinaista syytä. Pitäkööt tunkkinsa. I can see the marks and the signs on the walls. Lasten suusta kuulee totuuden: nukkuu tai on tietokoneella -sohvalla. Don't know other place to be. Wanna be alone, but not lonely.

Kerään kiukkuni palasia. Kiukun, joka auttaa repimään passiivisuuden köynnökset ympäriltäni. Kiukkua, joka pistää kivet pyörimään - vaikka sammal onkin kaunista.

Olen lyhytjänteinen. Tartun kaiken aikaa uusiin asioihin, joihin uppoudun täysin, kunnes tulee uusi asia, ja unohdan entisen. Uudet asiat tarttuvat minuun. Tarttuvat kiinni ja riepottavat aikansa, kunnes väsyvät. Olen sammalta, joka ei tartu mihinkään, koska kaikki kivet pyörivät.

Sukellan. Uin syvempiin vesiin ja pärskin aaltojen lyödessä ylitseni. Huomaan luovuuden kasvavan. Ajatusten syvenevän. Pidän siitä, mutta olisin iloisempi jos ne eivät kääntäisi minua sisään päin.

Need to keep myself busy. Need the support. Need to be loved and held by a warm hand. Gotta figt back to deppression. Need to listen - what does it have to say.

"Ei kai minusta tule sellaista kuin niistä
Jotka vain surevat
Vain surevat"

Palaneen käryä

Tuli sitten tosiaan vähän käryteltyä. Mitäs tässä jäitä poltellessa. No, siis tuota muovia käryttelin oikeastaan. Pääsi hupsis vaan sulamaan levy vähän liikaa, kun olin mennyt muihin hommiin jeesailemaan. No, kovasti oli hallissa savua sen jälkeen, kun sulaa muovia ei sieltä vastuksista mitenkään muuten saa pois, kuin antamalla palaa vain. Että sellaista. Olenpa ainakin oppinut taas melko paljon tälläkin viikolla, useimmat asiat niin sanotusti kantapää edellä.

Ja tähän sitten vähän mussiikkia perjantai-illan iloksi. Vaikkei tuo nyt niin iloista olekaan. Ja ei nyt ole mikään huonosti, tuollainen melankolia vain vetoa minuun.

Ei saanu embaddeddua.

Membu

Päivän luku on 88,9. Rapakunto. Kymppi saisi pudota näin alkuun, sitten ehkä vielä vitonenkin. Riippuu tietysti miten lihasmassa kehittyy, lähteekö se vitonen vai muuttaako vaan muotoa. Liityin eilen membuksi, niin kuin meidän pojat sanoo. Tänään huusi reidet leipää, mutta yläkroppa jäi vähän vajaaksi. Taidan mennä huomenissa jatkamaan siitä. Ja vähän käryttelemään.

Sisäinen kylmyys

On ollut outo päivä. Herääminen oli vaikeaa. Tai pikemminkin ylös nouseminen. Tuttu yksinäisyys hiipi mieleen. Toivottomuus. Olo tuntui jotenkin epätodelliselta.
Töissä menee hyvin, muuten on hankalampaa. Tutut ongelmat, liikaa herkkuja, liian vähän unta. Elämä verkossa. Vaan josko tähän tulisi muutosta. Siitä sitten.

Kävin katsomassa II-divarin kiekkoa. Kotijoukkue voitti. Olivat kuitenkin ihmeen väsyneen oloisia. Ei fyysisesti niinkään, vaan henkisesti. Ei tuuletuksia, ei hymyjä. Eleetöntä konemaista peliä, jotenkin todella ilotonta. Sama juttu katsomossa. Hiljaista oli, lukuunottamatta ajoittaisia huutoja vastustajan maalivahdille ja jäähyilijöille. Taputukset maalin jälkeen, mutta ei sentään pelin päätyttyä. En ole toki itsekään mikään meuhkaava kannustaja, tai ainakin hyvin hitaasti syttyvä sellainen.

Jaa, kyllä sopivassa seurassa kuitenkin. Kerran jäätiin sirkuksessa esityksen päätyttyä vaatimaan encorea. Pellet tulivat, kun ei muuten lähdetty, vaikka teltta oli muuten jo tyhjä. Iltapuoli päivää oli kuitenkin jo parempi.

Heittäkääs kommenttia noihin edellisiin. Niiden piti olla sellaisia interaktivoivia, mutta ei ne nyt näköjään oikein olleet. Niin, ja sellainen viimeistä huutoa oleva lukijanurkkakin tuonne tuli laitettua. Käykäähän ihmeessä ilmoittautumassa.

Piru kun täällä Suomessa on kylmä.

What feel?

(Keith Richards/Tom Waits)

Well there's one thing you can't lose
It's that feel
Your pants, your shirt, your shoes
But not that feel
You can throw it out in the rain
You can whip it like a dog
You can chop it down like an old dead tree
You can always see it
When you're coming into town
Once you hang it on the wall
You can never take it down

But there's one thing you can't lose
ANd it's that feel
You can pawn your watch and chain
But not that feel
It always comes and finds you
It will always hear yo ucry
I cross my wooden leg
And I swear on my glass eye
Itt will never leave you high and dry
Never leave you loose
It's harder to get rid of than tattoos

But there's one thing you can't do
Is lose that feel
You can throw it off a bridge
You can lose it in the fire
Yo ucan leave it at the altar
But it will make you out a liar
You can fall down in the street
You can leaveit in the lurch
Well you say that it's gospel
But I know that it's only church

And there's one thing you can't lose
And it's that feel
It's that feel

Siis mikä?