tiistai 30. maaliskuuta 2010

A.R.M.O.

Ärsyttävä pikkutuska. Tyhjyys. Sanattomuus.

Olen joskus kokenut armon. Ansaitsematon Rakkaus Sinun Osaksesi. Juuri tästä kristittynä elämisessä pitäisi olla kysymys. Ei jumalan antamasta armosta, ei helvetistä pelastumisesta, eikä kulttuurisidonnaisista normistoista ja sääntökokoelmista.

Ansaitsematon rakkaus sinun osaksesi, ihmiseltä ihmiselle. Se ei pyydä itselleen, ei odota vastapalvelusta. Se ei ole vaivannäköä, ei uhrautumista eikä välineitä. Ansaitsematon rakkaus sinun osaksesi ei pyri myöskään tekemään hyvää, ei auttamaan. Se vain on, tässä ja nyt, vailla mitään syytä. Siksi se on puhdasta, siksi se menee luihin ja ytimiin.

Se on niin vahvaa, ettei sen valjastaminen suurempien jumalallisten tarkoitusperien välikappaleeksi - siinä kuitenkaan onnistumatta - ole mikään ihme. Onnistumatta, sillä jumalan armo vaatii vastinetta. Jumalan armo kiristää. Jumalan armo vaatii tekemään oman tahtonsa mukaan, palvomaan itseään ja kieltämään muut. Vasta sitten on ihminen ansainnut pelastuksensa, armonsa - Ansaitsematon...Rakkaus...Minun...Osakseni... Suoraan kristillisen kirkon opetuksista.

Ensimmäisestä elän, sitä minä janoan. Toista en voi sietää.

Väsymys. Tuulenpuuskan nostama hyväntuulisuus ja innostus, joka pian taas taittuu ja liukenee apatian mereen. Meri palaa mielikuviini jatkuvasti uudelleen. Se ei näyttäydy uhkaavana, eikä myrskyisenä, vaan tyynenä ja loputtomana, paikallaan lilluvana. Ulappa vailla horisonttia.

Youtubesta tuntuvat puuttuvan juuri ne biisit, joita minä etsin:
Rakkaus on kuuro, rakkaus on sokea
meni jonon ohi, ei tervehtinyt pokea
rakkaus ei kersku, rakkaus ei lesota
otti juhlat haltuun, alko heti miten mesota
rakkaus

Rakkaus ei kuole, rakkaus on elävä
tuli käsirysy, ei aikonutkaan hävitä
rakkaus ei liiku vaikka se on nopea
tulipuna sade ja äärimmäisen kopea
rakkaus

On mulla metallinen sheriffintähti,
joka rinnassa roiskuu ja roihuaa
soihdun sakaroista kipinä lähti,
kato tuolla ne taivasta ratsastaa

Rakkaus
seisoo mun edessä
rakkaus
on kaiken tekevä puhtaaksi

Rakkaus on liian kiinostuva kaveri
pariskunnan alla nariseva laveri
rakkaus lyö turpaan, kun ei auta uhota
hei rakennapa maja, se on helppo tuhota
rakkaus

On mulla metallinen sheriffintähti,
joka rinnassa roiskuu ja roihuaa
soihdun sakaroista kipinä lähti,
kato tuolla ne taivasta ratsastaa

Rakkaus
seisoo mun edessä
rakkaus
on kaiken tekevä puhtaaksi

Oisin kumiseva vaski, langaton leija läpi laskun
vaikka tili ois turvoksissa ja kuisti lasitettu
se kyllä säkenöi kun kevät koittaa, mutta onnen aateloi

Rakkaus
seisoo mun edessä
rakkaus
on kaiken tekevä puhtaaksi

On mulla metallinen sheriffintähti,
joka rinnassa roiskuu ja roihuaa
soihdun sakaroista kipinä lähti,
kato tuolla ne taivasta ratsastaa

- Zen Café: metallinen sheriffintähti -

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Bonnie does not exist

Luullakseni lääkkeiden ansiosta olen päässyt suurimmaksi osaksi eroon varsinaisesta ahdistuksesta, jota nyt koen ainoastaan hetkittäin. Jäljellä on voimattomuus, väsymys, alakulo, ärtyisyys ja yksinäisyys. Zen Café:n sanoin, "kaipaan naista niin kuin hukkuva on hapen perässä". Tuo kuvaa hyvin sitä, miltä ahdistus tuntuu, kuin hukkuva on hapen perässä. Erona on lähinnä, ettei tiedä mikä se helpottava happi olisi. Yhtä tuskaisesti välillä kaipaa toista ihmistä. Jotakuta, jonka kanssa olla kuin Bonnie & Clyde. Toista, jonka kanssa sulkea koko muu maailma pois, ja vain olla.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Måndagens söndagklassiker

No, eipä muuta kuin asiaan...

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Jäisellä pinnalla

Ajattelin nyt oikein kirjoittaa. Loppuvuodelta alkanut alamäki jatkuu edelleen. Miksei voisi olla vaikka jalka poikki, että olisi rehellinen syy olla vajaatoiminen, ja voisi laskea päiviä kipsin poistoon. Mitään ei saa aikaan. Haluaisi vain nukkua, kunnes tämä päätä kiristävä kipsi on otettu pois. Ei jaksaisi jatkaa taistelua, muttei myöskään haluaisi antautua - ei taas.

Koen itseni "unwanted". En koe olevani tervetullut. En ole hyvää seuraa, sosiaalisuuteeni on passiivista. Ei jaksa panostaa. En täytä kenenkään odotuksia. Itse en jaksa odottaa itseltäni mitään.

Kuka tahansa selviää töistä vielä yhden päivän. Sen pidemmälle en jaksa ajatella.