Ajattelin nyt oikein kirjoittaa. Loppuvuodelta alkanut alamäki jatkuu edelleen. Miksei voisi olla vaikka jalka poikki, että olisi rehellinen syy olla vajaatoiminen, ja voisi laskea päiviä kipsin poistoon. Mitään ei saa aikaan. Haluaisi vain nukkua, kunnes tämä päätä kiristävä kipsi on otettu pois. Ei jaksaisi jatkaa taistelua, muttei myöskään haluaisi antautua - ei taas.
Koen itseni "unwanted". En koe olevani tervetullut. En ole hyvää seuraa, sosiaalisuuteeni on passiivista. Ei jaksa panostaa. En täytä kenenkään odotuksia. Itse en jaksa odottaa itseltäni mitään.
Kuka tahansa selviää töistä vielä yhden päivän. Sen pidemmälle en jaksa ajatella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tämän pallotukan musiikki säväyttää aina!
Pelottavan tuttua tekstiä... Depressio ei ole kiva kaveri yksinäisyyden sun muun pahan olon keskellä. Jaksamisia!
Lähetä kommentti