Alakerran sedän kanssa voi tehdä kaikenlaista jännittävää ja hauskaa. Joskus alakerran sedän kanssa puuhaillessa sormet palaa, mutta onneksi on kuitenkin turvallinen taivaan isä, jota voi pyytää puhaltamaan.
Jos jaksaisi, tästä voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen tarinan, jossa alakerran setä olisi hieman konkreettisempi, ja taivaanisä hieman... no, taivaallisempi.
edit:
keskiviikko 29. lokakuuta 2008
sunnuntai 26. lokakuuta 2008
Päivittelyä...
Olen jonkin verran päivitellyt noita kotisivujani.
Kommentoida saa, jos siltä tuntuu, mutta pakkoa ei tietenkään ole. Nehän on kaiken aikaa työn alla ja luovassa muutostilassa, joten saatan hyvinkin ottaa vinkistä vaarin. Hiukka ärsyttäviä nuo mainosbannerit, mutta minkäs teet. Tai no, saishan ne siitä rahalla pois, mutta ei ne niin paljon ärsytä.
Kommentoida saa, jos siltä tuntuu, mutta pakkoa ei tietenkään ole. Nehän on kaiken aikaa työn alla ja luovassa muutostilassa, joten saatan hyvinkin ottaa vinkistä vaarin. Hiukka ärsyttäviä nuo mainosbannerit, mutta minkäs teet. Tai no, saishan ne siitä rahalla pois, mutta ei ne niin paljon ärsytä.
lauantai 25. lokakuuta 2008
Kaikenlaista...
Mikähän siinä on, että kun tilaa jotakin postimyynnistä, se tuntuu aina tulevan jotenkin toivottoman myöhään? Posti sanoo, että pakettini on lajiteltu. No kiva, nyt se saa viettää viikonlopun jossain lajittelukeskuksessa! Tilasin lapsiturvallisen kameran. Edellinen kameramme hojosi, kun jälkikasvumme pudotti sen. Nyt ei hajoa, ennen kuin kasvavat yli kaksimetrisiksi. Syystä tai toisesta monet tekniset laitteet löytävät tiensä vessanpönttöön. Nyt se ei haittaa. Jos haluaa tallentaa kuvaa siitä, miten kakka kieppuu viemäriputkessa vessan huuhtelun jälkeen, niin siitä vaan. Niin joo, voihan sillä ottaa myös kuvia.
Akvaarioprojektiakin koitin tässä viritellä, mutta ei siitä oikein vielä mitään valmista tullut. Täytyy viritellä lisää. Tilasin akvaarioon ulkosuodattimen, jota pääsen huomenissa asentelemaan. Se ei kuitenkaan ollut se varsinainen projekti. Huuleni ovat sinetöidyt...
Meille muutti myös asumaan kärpäsloukku. En ollut itse kehdannut sellaista ostaa, koska se olisi ollut matkimista. Nyt kuitenkin keskiveli sai sellaisen lahjaksi. On sitten pitänyt perehtyä sen sielunelämään, ja suunnitella sen terrariosoimista, mikä osaltaan johti myös akvaarioprojektin suunnitteluun.
Niin, ja sitten olen myös viritellyt nettisivuprojektia. Pääasiassa siksi, että noi akvaariojutut ei oikein ole järkevästä tuolla blogimuotoisessa systeemi-hässäkässä. Tää homma on nyt kyllä ihan lapasen kengissä, ja lakumetreillä, mutta jotta tietäisitte, että mitä olen puuhaillut. (sehän kaikkia juuri kiinnostaa... =)
Akvaarioprojektiakin koitin tässä viritellä, mutta ei siitä oikein vielä mitään valmista tullut. Täytyy viritellä lisää. Tilasin akvaarioon ulkosuodattimen, jota pääsen huomenissa asentelemaan. Se ei kuitenkaan ollut se varsinainen projekti. Huuleni ovat sinetöidyt...
Meille muutti myös asumaan kärpäsloukku. En ollut itse kehdannut sellaista ostaa, koska se olisi ollut matkimista. Nyt kuitenkin keskiveli sai sellaisen lahjaksi. On sitten pitänyt perehtyä sen sielunelämään, ja suunnitella sen terrariosoimista, mikä osaltaan johti myös akvaarioprojektin suunnitteluun.
Niin, ja sitten olen myös viritellyt nettisivuprojektia. Pääasiassa siksi, että noi akvaariojutut ei oikein ole järkevästä tuolla blogimuotoisessa systeemi-hässäkässä. Tää homma on nyt kyllä ihan lapasen kengissä, ja lakumetreillä, mutta jotta tietäisitte, että mitä olen puuhaillut. (sehän kaikkia juuri kiinnostaa... =)
keskiviikko 15. lokakuuta 2008
Heikkoudessa piilee vahvuuteni
Wanha Welho tuli tänään kysymään, paljonko saan tehtyä päivässä, jatkaakseen vastaukseni kuultuaan: "saat sitten opettaa minullekin." Kyllähän se käy, tuumasin ilahtuneena, sillä pelkäsin hänen ottavan itseensä muuttaessani hänen opettamansa hyväksi havaitun tavan puolta tehokkaammaksi.
Jäin siinä työn lomassa miettimään, missä nopeuden salaisuus piilee. Mietin mistä aloittaisin, ja päädyin lopulta pohtimaan kiitospuheeni avausta firman pikkujouluihin, vastaanotettuani "nopein vetäjä" -palkinnon.
"Lahjakkuuteni perusta aukesi minulle jo seitsemän vanhana mummoni raamattupiirissä, johon toistaiseksi tuntemattomasta syystä osallistuin läsnäolollani. Jälkikäteen tädit kiittelivät, että olinpa minä oivallinen poika, kun jaksoin ihan hiljaa olla koko ajan. No, helppoahan se on, kun jännittää niin, ettei saa sanaa suustaan.
Näissä hommissa olen menestykseni salaisuudeksi todennut seuraavat kolme voimatekijää: laiskuus, hajamielisyys ja kärsimättömyys.
Kun on tarpeeksi laiska, ei millään viitsi tehdä sellaista, mikä ei ole välttämätöntä. Sitä kokeilee, voisiko tämänkin tehdä jotenkin helpommin tai tuon jättää kokonaan tekemättä.
Kun on näin hajamielinen kuin minä olen, on pakko kehitellä rutiineja, ja toistaa niitä aina samalla tavalla (luonnollisesti muokaten niitä, kun keksii uuden helpomman tavan). Kun toistoja tulee niin paljon, että työvaiheet tulevat selkärangasta, alkaa homma sujua.
(Joskus kyllä joutuu vaikeuksiin vedettyään syystä tai toisesta hanskat käteen eri kohdassa kuin yleensä, jolloin selkärangasta tulee signaali hanskojen käteen laittamisen jälkeen normaalisti tulevaan toimenpiteeseen.)
Kärsimättömänä ei jaksa odotella paikoillaan. Täytyy keksiä itselleen jotain tekemistä siksi aikaa kun jokin vaihe valmistuu vaatimatta aktiivista panostani. Siinä sitä sitten tekee jo valmiiksi tuon tai tämän asian, tai jättä sen tekemättä silloin, ja tekee sen vasta tuolloin. Riittävä tempo takaa myös sen, ettei ajatus lähde harhailemaan, ja aika kuluu kuin siivillä.
Paras tapa tehdä työtä on flow, jolloin keskittyy vain ja ainoastaan virittämään itsensä äärimmilleen selviytyäkseen käsillä olevasta tilanteesta siten, että kokee tilanteen olevan vielä juuri ja juuri hallittavissa, omaan suoritukseen luottaen."
Jäin siinä työn lomassa miettimään, missä nopeuden salaisuus piilee. Mietin mistä aloittaisin, ja päädyin lopulta pohtimaan kiitospuheeni avausta firman pikkujouluihin, vastaanotettuani "nopein vetäjä" -palkinnon.
"Lahjakkuuteni perusta aukesi minulle jo seitsemän vanhana mummoni raamattupiirissä, johon toistaiseksi tuntemattomasta syystä osallistuin läsnäolollani. Jälkikäteen tädit kiittelivät, että olinpa minä oivallinen poika, kun jaksoin ihan hiljaa olla koko ajan. No, helppoahan se on, kun jännittää niin, ettei saa sanaa suustaan.
Näissä hommissa olen menestykseni salaisuudeksi todennut seuraavat kolme voimatekijää: laiskuus, hajamielisyys ja kärsimättömyys.
Kun on tarpeeksi laiska, ei millään viitsi tehdä sellaista, mikä ei ole välttämätöntä. Sitä kokeilee, voisiko tämänkin tehdä jotenkin helpommin tai tuon jättää kokonaan tekemättä.
Kun on näin hajamielinen kuin minä olen, on pakko kehitellä rutiineja, ja toistaa niitä aina samalla tavalla (luonnollisesti muokaten niitä, kun keksii uuden helpomman tavan). Kun toistoja tulee niin paljon, että työvaiheet tulevat selkärangasta, alkaa homma sujua.
(Joskus kyllä joutuu vaikeuksiin vedettyään syystä tai toisesta hanskat käteen eri kohdassa kuin yleensä, jolloin selkärangasta tulee signaali hanskojen käteen laittamisen jälkeen normaalisti tulevaan toimenpiteeseen.)
Kärsimättömänä ei jaksa odotella paikoillaan. Täytyy keksiä itselleen jotain tekemistä siksi aikaa kun jokin vaihe valmistuu vaatimatta aktiivista panostani. Siinä sitä sitten tekee jo valmiiksi tuon tai tämän asian, tai jättä sen tekemättä silloin, ja tekee sen vasta tuolloin. Riittävä tempo takaa myös sen, ettei ajatus lähde harhailemaan, ja aika kuluu kuin siivillä.
Paras tapa tehdä työtä on flow, jolloin keskittyy vain ja ainoastaan virittämään itsensä äärimmilleen selviytyäkseen käsillä olevasta tilanteesta siten, että kokee tilanteen olevan vielä juuri ja juuri hallittavissa, omaan suoritukseen luottaen."
tiistai 7. lokakuuta 2008
More Whisky
The church bell rings
An old drunk sings
A young girl hocks her wedding ring
Down on Rain Street
Down the alley the icewagon flew
Picked up a stiff that was turning blue
The local kids were sniffin' glue
Not much else for a kid to do
Down Rain Street
Father McGreer buys an ice cold beer
And a short for Father Loyola
Father Joe's got the clap again
He's drinking Coca-Cola
Down on Rain Street
Bless me Father I have sinned
I got pissed and I got pinned
And God can't help the shape I'm in
Down on Rain Street
There's a Tesco on the sacred ground
Where I pulled her knickers down
While Judas took his measly price
And St Anthony gazed in awe at Christ
Down on Rain Street
I gave my love a goodnight kiss
I tried to take a late night piss
But the toiled moved so again I missed
Down Rain Street
I sat on the floor and watched TV
Thanking Christ for the BBC
A stupid fucking place to be
Down Rain Street
I took my Eileen by the hand
Walk with me was her command
I dreamt we were walking on the strand
Down Rain Street
That night Rain Street went on for miles
That night on Rain Street somebody smiled
Ja lisää tätä irkkuherkkua livenä:
Musiikkitoimittajan paras ystävä:
Ahkeruus on pahasta
Olen ollut liian ahkera. En olisi uskonut. Tein töitä vuoroni aikana reilut kolme yksikköä, kun aamuvuoron kaveri teki vain reilut kaksi. Edellisten päivien suhde on ollut sama, vaikka kumpikin on parantanut kaiken aikaa. Ei ole tarkoitukseni yrittää olla ketään parempi, vaan mahdollisimman hyvä. Työnjohtajakin noteerasi asian, että mites tuo nyt noin voi olla. Kaveri varmaan kiittää, kun saan hänen näyttämään hitaalta.
Teen vain parhaani, ja mietin samalla miten pääsen parhaaseen lopputulokseen pienimmällä vaivalla. Teen aina samalla tavalla, jotta homma tulee selkärangasta. Siinä kai se salaisuus, kun toimii reippaasti, ja miettii vähän. Ei mitään erikoista.
Iltavuorossa painoin täysillä vuoron loppuun asti, vaikka muut alkoivat jo himmailla. Siitäkin tuli sellainen olo, että saan toiset taas näyttämään lusmuilta, vaikka itse vaan olin yli-innokas. Täytyy varmaan vähän himmata tahtia, ettei ala tulla pahaa silmää. Ja ihan jo senkin takia, ettei ihan täydellä tahdilla varmaan jaksa aina painaa, joten ei kannata tehdä siitä oletusarvoa.
Tykkään tehdä tiiviillä tahdilla, kunhan ei ole paniikkia. Aika kuluu nopeammin, kun ei ehdi kytätä kelloa. Se on vähän niinkuin FLOW -kokemus, kun keskittyy täysillä pysyäkseen kärryillä, eikä ehdi vilkuilla kelloa. Ja onhan siinä joku näyttämisen halu myös, itselle ja muille. Pitää hakea ne rajat hyvälle ja erinomaiselle suoritukselle. Mistäs sitä muuten tietää?
En jaksa safkiksellakaan nököttää tarpeellista kauempaa. Sen kun tietää, että jos ruoan päälle jää lojumaan, ei siitä pääse enää ikinä ylös.
En minä oikeasti ole ahkera, tykkään vain tehdä nopiaan!
Loppuun vielä hieman mussiikkia, kun monella on ollut noita meemilöitä. Kaivoinkin tähän jotain "omaa". Katsotaan montako Waitsin kuuntelijaa löytyy. Biisivalinta syntyi osittain hauskan viedeon ansiosta. Harvaa videota olen tuijottanut niin hypnoottisesti kuin tätä.
Teen vain parhaani, ja mietin samalla miten pääsen parhaaseen lopputulokseen pienimmällä vaivalla. Teen aina samalla tavalla, jotta homma tulee selkärangasta. Siinä kai se salaisuus, kun toimii reippaasti, ja miettii vähän. Ei mitään erikoista.
Iltavuorossa painoin täysillä vuoron loppuun asti, vaikka muut alkoivat jo himmailla. Siitäkin tuli sellainen olo, että saan toiset taas näyttämään lusmuilta, vaikka itse vaan olin yli-innokas. Täytyy varmaan vähän himmata tahtia, ettei ala tulla pahaa silmää. Ja ihan jo senkin takia, ettei ihan täydellä tahdilla varmaan jaksa aina painaa, joten ei kannata tehdä siitä oletusarvoa.
Tykkään tehdä tiiviillä tahdilla, kunhan ei ole paniikkia. Aika kuluu nopeammin, kun ei ehdi kytätä kelloa. Se on vähän niinkuin FLOW -kokemus, kun keskittyy täysillä pysyäkseen kärryillä, eikä ehdi vilkuilla kelloa. Ja onhan siinä joku näyttämisen halu myös, itselle ja muille. Pitää hakea ne rajat hyvälle ja erinomaiselle suoritukselle. Mistäs sitä muuten tietää?
En jaksa safkiksellakaan nököttää tarpeellista kauempaa. Sen kun tietää, että jos ruoan päälle jää lojumaan, ei siitä pääse enää ikinä ylös.
En minä oikeasti ole ahkera, tykkään vain tehdä nopiaan!
Loppuun vielä hieman mussiikkia, kun monella on ollut noita meemilöitä. Kaivoinkin tähän jotain "omaa". Katsotaan montako Waitsin kuuntelijaa löytyy. Biisivalinta syntyi osittain hauskan viedeon ansiosta. Harvaa videota olen tuijottanut niin hypnoottisesti kuin tätä.
sunnuntai 5. lokakuuta 2008
Duunarin elämää
Taidan olla kausiluonteinen ihminen. Ei ole pitkään aikaan jaksanut bloggailla muuta kuin tuonne akvaariopuolelle päivitellä tietoja. Muutama uusi kalanen on hankittu ja parit kasvit myös. Akvaariofoorumille on keskustelutkin suuntautuneet.
Olen nyt ollut loppuviikon uudessa työpaikassa. Ensimmäisten kokemusten perusteella se tuntuisi sopivan minulle kuin nenä päähän. Huomaa tulevansa töistä kotiin hymyssä suin. Työnjohtaja on erinomainen. Neuvoo kun tarvitaan, ja käy kyselemässä miten menee, mutta antaa muuten tehdä rauhassa itse. Tekee paljon kaikkea pientä saadakseen muiden hommat sujumaan. Sanoisin, että talon tärkein jätkä. Tämä on kovin ihmeellinen ja kiehtova uusi maailma - olla jonkun töissä.
Olen nyt ollut loppuviikon uudessa työpaikassa. Ensimmäisten kokemusten perusteella se tuntuisi sopivan minulle kuin nenä päähän. Huomaa tulevansa töistä kotiin hymyssä suin. Työnjohtaja on erinomainen. Neuvoo kun tarvitaan, ja käy kyselemässä miten menee, mutta antaa muuten tehdä rauhassa itse. Tekee paljon kaikkea pientä saadakseen muiden hommat sujumaan. Sanoisin, että talon tärkein jätkä. Tämä on kovin ihmeellinen ja kiehtova uusi maailma - olla jonkun töissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
