Alakerran sedän kanssa voi tehdä kaikenlaista jännittävää ja hauskaa. Joskus alakerran sedän kanssa puuhaillessa sormet palaa, mutta onneksi on kuitenkin turvallinen taivaan isä, jota voi pyytää puhaltamaan.
Jos jaksaisi, tästä voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen tarinan, jossa alakerran setä olisi hieman konkreettisempi, ja taivaanisä hieman... no, taivaallisempi.
edit:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Hmmm... ei irronnut. Otetaanpa kaksi. Raamatun, ja siis myös kristinuskon Jumala ja Saatana, joista jälkimmäisen katsotaan häärivän myös maan päällä, ja saavan erilaisia alakerran sedän hahmoja. Miten mukavaa onkaan lähteä kiellettyjen hedelmien perään. Kääntyä synnnin tielle niin sanotusti. Ja miten helppoa kuitenkin tosipaikan tullessa, viimeisenä valttina vetää jumalakortti hihasta - pelasta, auta oi.
Välttämättä ei kuitenkaan tarvitse tehdä tästä uskonnollista teemaa. Näitähän löytyy. Taivaan isiä ja alakerran setiä. Got the point?
Keitä (tai mitä) ovat sinun taivaanisäsi ja alakerran setäsi?
Tämä on mielenkiintoinen ajatuskuvio, mutta nyt tunnustan että meni vähän ohi. Olikos tarkoitus kuvata ikään kuin omia demoneitansa ja toisaalta sitä pelastavaa enkeliä?
Synnin tie ja kielletyt hedelmät... Tulee mieleen nyt ensin pettäminen, mutta ruoho aidan takana ei kiinnosta.
No, ihan aluksi lähdin katsomaan mitä tästä irtoaisi. Tuo ajatus pätkähti päähäni ihan yhtäkkiä töissä. Siis tuo "Taivaan isä ja alakerran setä". Minusta se kuulosti hienolta ja rimmaavalta, ja siitä tuntui löytyvän monia ulottuvuuksia.
Kerro mitä siitä tulee sinulle mieleen - kerro vaikka tarina, tai piirrä kuva.
Tuo syrjähyppy minullakin siitä tuli mieleen yhtenä juttuna. Ehkä tässä on vähän sellainen soitelleen sotaan ja häntä koipienvälissä kotiin -juttu.
Miten sen nyt yksinkertaisesti sanoisi. En minä tiedä. Keksikää itse parempia kysymyksiä! =D
Kummatkin ovat paljon suurempia ja monimutkaisempia olemuksia kuin miltä päällepäin näyttää. Suurin kikka on saada ihminen uskomaan siihen miltä asiat näyttävät.
Joskus suojelusperkele on parempi kuin suojelusenkeli. Kun näpit polttaa, se on tehokkaampi kuin mikään varoitus tai sana. Enkeli on hyvä vain jos se on aina mukana.
Minä uskon kyllä ihan vanhanaikaisesti elävään, rakastavaan Jumalaan ja siihen toiseen, joka viljelee kaaosta, kärsimystä ja tuhoa, eikä kuulkaa hävetä yhtään ;-)
Kami,
kyllä se usein niin on, että ihminen vaan on niin itsestään varma, että uskoo vasta sitten kun kokeilee. Tai ainakin jotkut ihmiset ovat. Allekirjoittanutkin monessa asiassa. Sinänsä tuo suojelusperkele oli aika mielenkiintoinen näkökulma.
Millan,
voi miten vanhanaikaista ;) No, kuten olen varmaan kirjoitellutkin, olen minäkin ollut seurakuntanuori aikanaan, ja jonkin tasoisen uskonkin kai omannut. Sitten vain jumalan olemassaolo alkoi tuntua epätodelta.
Sinänsä minulla ei ole mitään uskoa vastaan. Se on ihan jokaisen henkilökohtainen kokemus. Vastustan kuitenkin kaikkea sitä mielestäni väärää, mitä uskonto(j)a verukkeena käyttäen tehdään.
Tuo minulta menee jotenkin yli, että jumalkuvaus ja kirja joka on perua ajalta miekka ja kivi noteerataan ylipäätään jotenkin tai jota pidetään ihan järkevänä maailmankatsomuksena nykytietämyksen valossa.
Sen sijaan että tarkasteltaisiin asiaa uusien välineiden kautta.
Välineet muuttuu, ihminen ei.
Tiede ei pystyne todentamaan jumalan olemassa oloa sen paremmin todeksi kuin epätodeksikaan. Niinpä asiaa voidaan perustella loputtomasti niin suuntaan kuin toiseenkin.
Kyseessä on siis uskon asia. Itse en usko, en kykene, enkä oikeastaan haluakaan. En kuitenkaan myöskään pysty sanomaan asiasta mitään totuutta. Voin olla väärässäkin, mutta olen valinnut tieni.
En minä puhu jumalan olemassolosta. Uskon ihan tasan että on olemassa jumala.
Minä puhun siitä, onko pilven reunalla olemassa parrakas mies jonka pääprioriteetti tässä rajattomassa universumissa on yksi planeetta ja sen yksi kädellinen apinoista polveutuva laji. Minä puhun uskonnosta. Kristinuskosta ja sen kivikautisesta jumalkuvasta.
No, siitähän miekii haastelin... On sanottu, ettei saa pitää muita jumalia, ni en tohtinu enemmälti täsmentää.
Toki vielä tarkemmin; uskonnon toteuttamisesta. Milläs todistat, ettei Jumalan pääprioriteetti ole tämä apinoista (luomisprosessin välivaihe) polveutuva laji. Suomen mittakaavassakin kristinuskoa toteutetaan niin monin eri tavoin, mikä on pitkälti seurakuntakohtainen (ja myös maantieteellinen) asia. Kyse on siis vain uskosta uskonnon toteuttamiseen, tai epäuskosta sitä kohtaan.
Voin sanoa olevani eri mieltä kirkon kanssa, mutten voi sanoa olevani välttämättä oikeassa.
Minä taas en usko minkäänlaisen jumalan olemassaoloon muuna kuin selittämättömien asioiden selittäjinä ja fantasiamaailman hahmoina.
Thor menetti asemansa, kun ukkoselle löytyi parempi selitys. Samoin käy kristinuskon Jumalalle, kun maailman olemassaololle löytyy selitys.
Lähetä kommentti