keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Heikkoudessa piilee vahvuuteni

Wanha Welho tuli tänään kysymään, paljonko saan tehtyä päivässä, jatkaakseen vastaukseni kuultuaan: "saat sitten opettaa minullekin." Kyllähän se käy, tuumasin ilahtuneena, sillä pelkäsin hänen ottavan itseensä muuttaessani hänen opettamansa hyväksi havaitun tavan puolta tehokkaammaksi.

Jäin siinä työn lomassa miettimään, missä nopeuden salaisuus piilee. Mietin mistä aloittaisin, ja päädyin lopulta pohtimaan kiitospuheeni avausta firman pikkujouluihin, vastaanotettuani "nopein vetäjä" -palkinnon.

"Lahjakkuuteni perusta aukesi minulle jo seitsemän vanhana mummoni raamattupiirissä, johon toistaiseksi tuntemattomasta syystä osallistuin läsnäolollani. Jälkikäteen tädit kiittelivät, että olinpa minä oivallinen poika, kun jaksoin ihan hiljaa olla koko ajan. No, helppoahan se on, kun jännittää niin, ettei saa sanaa suustaan.

Näissä hommissa olen menestykseni salaisuudeksi todennut seuraavat kolme voimatekijää: laiskuus, hajamielisyys ja kärsimättömyys.

Kun on tarpeeksi laiska, ei millään viitsi tehdä sellaista, mikä ei ole välttämätöntä. Sitä kokeilee, voisiko tämänkin tehdä jotenkin helpommin tai tuon jättää kokonaan tekemättä.

Kun on näin hajamielinen kuin minä olen, on pakko kehitellä rutiineja, ja toistaa niitä aina samalla tavalla (luonnollisesti muokaten niitä, kun keksii uuden helpomman tavan). Kun toistoja tulee niin paljon, että työvaiheet tulevat selkärangasta, alkaa homma sujua.
(Joskus kyllä joutuu vaikeuksiin vedettyään syystä tai toisesta hanskat käteen eri kohdassa kuin yleensä, jolloin selkärangasta tulee signaali hanskojen käteen laittamisen jälkeen normaalisti tulevaan toimenpiteeseen.)

Kärsimättömänä ei jaksa odotella paikoillaan. Täytyy keksiä itselleen jotain tekemistä siksi aikaa kun jokin vaihe valmistuu vaatimatta aktiivista panostani. Siinä sitä sitten tekee jo valmiiksi tuon tai tämän asian, tai jättä sen tekemättä silloin, ja tekee sen vasta tuolloin. Riittävä tempo takaa myös sen, ettei ajatus lähde harhailemaan, ja aika kuluu kuin siivillä.

Paras tapa tehdä työtä on flow, jolloin keskittyy vain ja ainoastaan virittämään itsensä äärimmilleen selviytyäkseen käsillä olevasta tilanteesta siten, että kokee tilanteen olevan vielä juuri ja juuri hallittavissa, omaan suoritukseen luottaen."

4 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Loistavia oivalluksia:-) Noistahan kehittäis jo komean koulutuspaketin kilpailijaksi kaikenmaailman sarasvuotyypeille. Sitäpaitsi tuo toimii. Itsekin olen kokeillut..

Maria kirjoitti...

Tuttua! Täällä kanssa yksi, jota pidetään niin kauhean aikaansaavana ja ahkerana. Se todellinen syy minullakin siihen, että on oikeasti niin kärsimätön luonne, ettei jaksa kauaa pohdiskella mitään vaan tekee vain.

Jr. Jones kirjoitti...

Millan,
varmaan sitten joskus kun haluan taas tehdä jotain "kehittävää" niin alan joksikin konsultiksi. (Olenhan minä kieltämättä sarasvuoni lukenut, vaikka otsikko onkin mukaillen varastettu Kurt Hahnilta)

Chi,
on minun täällä ehkä myönnettävä, että on tuossa mukana vielä uutuuden viehätystä ja näyttämisen tarvetta, mutta sitähän en julkisesti myönnä.

Alcinoe kirjoitti...

Flow, siunattu tila.