Hme swt hme

Tallentava digiboksi, jossa on kunnollinen ohjelmaopas, nopea(mpi) laajakaista, kaksi autoa, sohvan nurkka, jogurtti ja mysli, takapiha ja kaikki ne maat ympärillä, jotka on henkisesti mun ja mää ne myrkytän. Siinä muutama syy, miksi kannattaa olla kotona.

krii - krii

[links links]

Mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarma, ja se, että hyvän päivän jälkeen tulee aina surkea. En tiedä miten muilla ihmisillä on, mutta minun hyvät päiväni eivät koskaan pääty siihen, että hyvä olo tasaantuu jonkinlaiselle normaalitasolle. Minun hyvä oloni muuttuu aina omaksi negatiivikseen, sukeltaen siis jyrkästi kohti omaa vastalukuaan.

On viimeinen ilta mökillä. Pari iltaa takaperin vaimo kertoi sammakoiden kurnuttavan ulkona. Olin itsekin kuullut äänen, ja ihmetellyt mistä oikein mahtoi olla kyse. Ääni on jännän sähköinen kaksoissirinä, jopa siinä määrin, että ajattelin kyseessä ehkä olevan viallinen katulamppu.

Tänään kuitenkin päätin ottaa asiasta selvää, ja kävin jo jäljittämässä ääntä puhelimen nauhoitusnappi valmiina. Särinä tuli hoitamattomalta joutomaalta. Hiivin pimeässä lähemmäs ääntä, nauhoittaen aina välillä luonnontuntija tuttuni tunnistettavaksi, ellei asia muuten selviäisi. Pääsin muutaman metrin päähän, kunnes signaalin lähettäjä tuli siihen tulokseen, että on parempi laittaa suu suppuun. Käännyin takaisin, ja vähän ennen kuin olin taas tiellä, ääni alkoi taas kuulua.

Kotvan googlauksen perusteella sammakot on vapautettu epäilyksistä, ja potentiaaliseksi syylliseksi on osoittautunut ruisrääkkä. Siellä se rääkkää koko mökkikylää lähes taukoamatta yöt läpeensä. Ääni on todella niin voimakas, että se kaikuu mökkien välissä, ja kuuluu jopa tänne sisälle, vaikka olen linnusta noin 300 metrin päässä, ovet on kiinni ja TV auki. Heikompihermoinen voisi hermostua, mutta ei tuo minua häiritse. Pihalla vain ei tahdo kuulla omia ajatuksiaan.

Peace, Love & Bugs

Näin suoralta kädeltä en nyt muista milloinkaan viettäneeni näin "oikeata" kesälomaa. Ollaan oikein kesälomakohteessa, viikko täällä Himoksen mökillä. Ympärillä on rutkasti muita lomanviettäjiä, mikä toisaalta ei tarjoa sellaista yksityisyyttä ja omaa rauhaa, mitä useasti kaipaan, mutta toisaalta se luo omanlaistaan lomatunnelmaa; minulla on osani jossakin suuremmassa kokonaisuudessa.

Mökkielämään kuuluu luonnollisesti saunomista, syömistä, uimista, lähikaupungissa käymistä, saunomista, lonkeroa, saunomista, ja muuta sen sellaista puuhaa. Tänään lähdimme pelailemaan rantamalentopalloa, kun saimme kokea suuren ihmeen - Waltava määrä vanhoja saksalaisia autoja oli kokoontunut Himokselle. Kävi ilmi, että kyseessä oli Bug in finn '09 -niminen tapahtuma. Ja massoittain elämäntapaintiaaneja.

Mitä vikaa kuvassa?

Ensi viikon ohjelmaan mahdutetaan vielä kaksi reissua lisää. Länsinaapurin risteilyllä pittää käydä. Ei siinä muuten ihmeellistä, mutten ole ennen päässyt risteilylle suite -majoituksella. Enkä nytkään muuten, mutta kun matka tarjotaan. Hiukka luksusta duunarin elämään. Ja kun keskiviikkona tullaan laivalta, niin torstaina olisi tarkoitus jatkaa saaristomeren tutkimusta hieman pienemmällä aluksella. Ovelasti sain erään kipparin houkuteltua ehdottamaan minulle reissuun lähtöä. Hehe... Voi tätä ihmisen elämää! =)

Crocodile shoes & cowboy dreams

Jimmy Nail, oikealta nimeltään James Michael Aloysius Bradford, on luultavasti paremmin tunnettu näyttelijänä kuin muusikkona. Nail on esiintynyt mm. sarjoissa "Näkemiin vaan muru" (Oz) sekä Crocodile shoes. Erinomainen sarja tuo jälkimmäinen(kin).

Itsellenikin artisti tuli tutuksi TV:stä, ja levytyksistä tunnen ainoastaan tuon juuri mainitun Crocodile Shoes -sarjan teemalevyn, jolta myös valitsemani kipale löytyy. En ole varma onko Nail musiikkipuolella klassikko, mutta esittelemisen arvoinen artisti ainakin.

Paratiisi

Olen lumottu. Eilinen saunailta esitteli minulle jotakin lähes kiiltokuvamaisen kaunista. Kuitenkin vain niin täydellisen lähes, ettei se nosta esiin liiman makua. En luultavasti millään pysty kokemusta selittämään, eikä se välttämättä avautuisi muille, vaikka he olisivat sen kokeneet paikan päällä omin aistein.

Tuohon odottamattomaan täydellisyyteen sisältyi kourallinen mukavia ihmisiä, sekä kiehtova miljöö, jonka kuvaamiseen on vaikea löytää soveltuvaa sanaa. Mökki olisi karkeaa vähättelyä, jos toisaalta villa painokasta liioittelua.

Mökki itsessään oli ulkoapäin kuin mikä tahansa vanha talo, joita mahtuu tusinaan - no, ainakin yksitoista. Tontti rajoittui toiselta puolen pienehköön maantiehen, jonka olemassaolo kuitenkin oli varsin vaivatonta unohtaa. Tieltä katsoen näkymättömissä, mökin toisella puolen piti majaa kookas, punainen ulkorakennus. Liiterin kulmalta katsellessa, pilkotti edempänä puiden välissä lampi, ja sen rannalla sauna terasseineen.

Ehkä juuri puutarha oli se, joka nivoi kaikki nuo sinänsä melko tavalliset yksityiskohdat mieleenpainuvaksi kokemukseksi. Juuri puutarha on kaikkein vaikeinta selittää. Se oli juuri niin hyvin hoidettu, että siitä näki huolehtivan käden jäljen, ja toisaalta juuri sen verran oikeista paikoista villi, että se riitti luomaan rennon ja maanläheisen tunnelman.

Mökin alakerrassa toimi jonkinlainen keramiikkapaja - tonttuja, kuinkas muuten. Yläkerta oli vastikään rakennettu keskelle sahanpurujen peittämää, avointa ullakkoa. Rakennettu järjellä, tyylillä, ja huolella. Seurueeseemme kuului sekä mökin omistaja, että remontin toteuttaja, joka selkeästi oli hyvällä tavalla ylpeä kättensä jäljestä. Yläkerta oli avoin tila, jonka keskiössä sijaitsei massiivinen hormi, jakaen tilan kätevästi erilaisiin soppiin. Toisessa päässä oli ruokailutila baaritiskeineen (ei tietenkään mikään suureellisen kiiltävä, vaan asiaankuuluvan minimalistinen tiski). Vastakkainen pääty puolestaan oli oleskelutilaa, jossa hormin edustalla oli pieni takan ja kaminan välimuodolta vaikuttava tulipesä.

Illan mittaan golffattiin (omalla tontilla tietysti), ammuttiin ilmakiväärillä ja hakattiin nauloja kilpaa. Kaikesta oli tietysti asiaankuuluva tuloskortti, jonka pisteitä toki ei nähty tarpeelliseksi laskea. Saunasta pääsi mukavasti pulahtamaan lampeen, josta hauskana pikku yksityiskohtana löytyi vesitrampoliini; eräänlainen suurikokoinen uimarengas, jonka päällä pingotetulla trampoliiniverkolla olisi ehkä voinut pomppia, jos renkaassa olisi ollut hiukan enemmän ilmaa. No, se oli oivallinen paikka loikoilla lammella.

Ruoka (joka sinänsä oli ihan tavallista, grillattua makkaraa ja kiusausta), mutta joka oli tyylikkäästi katettu, oli herkullista. Jääkaapista virtasi juomaa terpeen mukaan, 80-luvun muistomerkkinä toimiva sähköinen viinipullonavaaja surahti. Loppuyö vierähti 50-70 -lukujen hittejä alkuperäisvideoineen sisältäneiden karaokelevyjen parissa.

Viimeisimmäksi kaiken tämän kuitenkin kruunasi illan isännöinti, joka todella sai maailman tuntumaan kauniilta paikalta, jossa ihmisten on hyvä olla. Pariskunnasta ja myös puitteista huokui läpi rahan läsnäolo, mutta samaan aikaan se, ettei siitä tehty minkäänlaista numeroa. Vaatimattomuus, nöyryys ja ystävällisyys saivat melkein vieraankin osallistujan tuntemaan olonsa hyvin luontevaksi ja kotoisaksi.

Saan tämän kaiken luultavasti kuulostamaan hyvin kornilta, miksi se askelen väärään suuntaan ottamalla olisi saattanut muuttuakin. Kuitenkin tuossa paikassa vallitsi luultavasti suurin rauha ja harmonia, mitä ikinä olen kokenut missään.

What we 've got here is a failure to communicate

Jossain elokuvassa hiljattain sanottiin, että joskus teksti lähtee alkuun, kun alkaa naputella. Koettelen sitä.

Merkillistä toisaalta tällainen väkisin kirjoittaminen. Leipä ja elämä kun ei tästä ole riippuvaista. Miksi siis?

Maailmasta ovat sanat loppuneet.

Kaiku

Enpäs oleaan aiemmin törmännyt tähän animaatiopätkään. Voisi luulla, että tuohon kuuluisi äänikin, vaan mykkäfilmiltä kuitenkin vaikuttaa.

Elämä tuntuu jossain määrin tyhjältä ja merkityksettömältä, riippumatta siitä kuinka paljon sitä täyttää. Puolipilvistä ja kuurosateita. Ei edes kunnon ukkosmyrskyjä, pelkkää mitätöntä ripottelua... Kuin ärsyttävän sitkeä nuha, joka kuitenkaan ei anna riittävää syytä vuodelepoon.

Ei paniikinomaista ahdistusta, ei itkun pidättelyä hammasta purren. Lähinnä turta kyllästyneisyys. Ajoittaiset elämänilon puuskat saavat aikaan puuduttavia alamäkiä.

Olan kuin kaikunsa kadottanut vuoristosola.

Tahtoisix?

Jos en olis matkalla minnekään,
enkä ketään tapaamaan,
palaisitko halusta lähteä mukaan?

Hylätyllä saarella,
loputtoman meren rannalla,
Kaipaisitko pois?

Ikävöisitkö,
kun mua ei enää ois?

Annat arvoa sille, mitä saat

Ei se, mitä olet,
ei se, mitä omistat,
eikä se, mitä saavutat
ole elämäsi mitta.

Ei unelmien toteutuminen,
ei tavoitteiden saavuttaminen.

Ainoastaan se, mitä ympärillesi annat,
vain sillä on todella merkitystä.