maanantai 13. heinäkuuta 2009

Kaiku



Enpäs oleaan aiemmin törmännyt tähän animaatiopätkään. Voisi luulla, että tuohon kuuluisi äänikin, vaan mykkäfilmiltä kuitenkin vaikuttaa.

Elämä tuntuu jossain määrin tyhjältä ja merkityksettömältä, riippumatta siitä kuinka paljon sitä täyttää. Puolipilvistä ja kuurosateita. Ei edes kunnon ukkosmyrskyjä, pelkkää mitätöntä ripottelua... Kuin ärsyttävän sitkeä nuha, joka kuitenkaan ei anna riittävää syytä vuodelepoon.

Ei paniikinomaista ahdistusta, ei itkun pidättelyä hammasta purren. Lähinnä turta kyllästyneisyys. Ajoittaiset elämänilon puuskat saavat aikaan puuduttavia alamäkiä.

Olan kuin kaikunsa kadottanut vuoristosola.

Ei kommentteja: