Paratiisi

Olen lumottu. Eilinen saunailta esitteli minulle jotakin lähes kiiltokuvamaisen kaunista. Kuitenkin vain niin täydellisen lähes, ettei se nosta esiin liiman makua. En luultavasti millään pysty kokemusta selittämään, eikä se välttämättä avautuisi muille, vaikka he olisivat sen kokeneet paikan päällä omin aistein.

Tuohon odottamattomaan täydellisyyteen sisältyi kourallinen mukavia ihmisiä, sekä kiehtova miljöö, jonka kuvaamiseen on vaikea löytää soveltuvaa sanaa. Mökki olisi karkeaa vähättelyä, jos toisaalta villa painokasta liioittelua.

Mökki itsessään oli ulkoapäin kuin mikä tahansa vanha talo, joita mahtuu tusinaan - no, ainakin yksitoista. Tontti rajoittui toiselta puolen pienehköön maantiehen, jonka olemassaolo kuitenkin oli varsin vaivatonta unohtaa. Tieltä katsoen näkymättömissä, mökin toisella puolen piti majaa kookas, punainen ulkorakennus. Liiterin kulmalta katsellessa, pilkotti edempänä puiden välissä lampi, ja sen rannalla sauna terasseineen.

Ehkä juuri puutarha oli se, joka nivoi kaikki nuo sinänsä melko tavalliset yksityiskohdat mieleenpainuvaksi kokemukseksi. Juuri puutarha on kaikkein vaikeinta selittää. Se oli juuri niin hyvin hoidettu, että siitä näki huolehtivan käden jäljen, ja toisaalta juuri sen verran oikeista paikoista villi, että se riitti luomaan rennon ja maanläheisen tunnelman.

Mökin alakerrassa toimi jonkinlainen keramiikkapaja - tonttuja, kuinkas muuten. Yläkerta oli vastikään rakennettu keskelle sahanpurujen peittämää, avointa ullakkoa. Rakennettu järjellä, tyylillä, ja huolella. Seurueeseemme kuului sekä mökin omistaja, että remontin toteuttaja, joka selkeästi oli hyvällä tavalla ylpeä kättensä jäljestä. Yläkerta oli avoin tila, jonka keskiössä sijaitsei massiivinen hormi, jakaen tilan kätevästi erilaisiin soppiin. Toisessa päässä oli ruokailutila baaritiskeineen (ei tietenkään mikään suureellisen kiiltävä, vaan asiaankuuluvan minimalistinen tiski). Vastakkainen pääty puolestaan oli oleskelutilaa, jossa hormin edustalla oli pieni takan ja kaminan välimuodolta vaikuttava tulipesä.

Illan mittaan golffattiin (omalla tontilla tietysti), ammuttiin ilmakiväärillä ja hakattiin nauloja kilpaa. Kaikesta oli tietysti asiaankuuluva tuloskortti, jonka pisteitä toki ei nähty tarpeelliseksi laskea. Saunasta pääsi mukavasti pulahtamaan lampeen, josta hauskana pikku yksityiskohtana löytyi vesitrampoliini; eräänlainen suurikokoinen uimarengas, jonka päällä pingotetulla trampoliiniverkolla olisi ehkä voinut pomppia, jos renkaassa olisi ollut hiukan enemmän ilmaa. No, se oli oivallinen paikka loikoilla lammella.

Ruoka (joka sinänsä oli ihan tavallista, grillattua makkaraa ja kiusausta), mutta joka oli tyylikkäästi katettu, oli herkullista. Jääkaapista virtasi juomaa terpeen mukaan, 80-luvun muistomerkkinä toimiva sähköinen viinipullonavaaja surahti. Loppuyö vierähti 50-70 -lukujen hittejä alkuperäisvideoineen sisältäneiden karaokelevyjen parissa.

Viimeisimmäksi kaiken tämän kuitenkin kruunasi illan isännöinti, joka todella sai maailman tuntumaan kauniilta paikalta, jossa ihmisten on hyvä olla. Pariskunnasta ja myös puitteista huokui läpi rahan läsnäolo, mutta samaan aikaan se, ettei siitä tehty minkäänlaista numeroa. Vaatimattomuus, nöyryys ja ystävällisyys saivat melkein vieraankin osallistujan tuntemaan olonsa hyvin luontevaksi ja kotoisaksi.

Saan tämän kaiken luultavasti kuulostamaan hyvin kornilta, miksi se askelen väärään suuntaan ottamalla olisi saattanut muuttuakin. Kuitenkin tuossa paikassa vallitsi luultavasti suurin rauha ja harmonia, mitä ikinä olen kokenut missään.