Kurjat Kuppilat

Olen viihdyttänyt itseäni kalajoella. Minun on vaikea sulattaa hotellin ravintolan ruokaa. Siis henkisesti. Mikään siinä ei tunnu toimivan hotelli-tasoisesti. Olen vaativa nirppanokka. Ramsayn kättä kaivattaisiin kipeästi. Ensin vaihdetaan keittiömestari, sitten ruokalista, linjasto... Näen sen niin elävästi.
Tilanne vaatisi suurempaa paneutumista, mutten jaksa naputtaa.

Tämäkö on se elämä?

Arvoisat blogistanian anonyymit kanssamatkustajat. Anteeksi, etten ole kirjoittanut teille pitkään aikaan, mutta minulla on ollut elämä täällä maapallolla. Olen viimeisten parin viikon aikana puuhaillut enemmän kuin pitkiin aikoihin yhteensä. Lapsetkin kävivät mummolassa, joten vietimme pari päivää vaimon kanssa ihan kahdestaankin.

Lauantaina oli terassibileet, jossa hämmästytin itseäni lähinnä alkoholinsietokyvylläni. Olen pitkät ajat pitäytynyt lähinnä parissa siiderissä viinilasissa. No, nyt katosi viinipullo ja 20cl salmari ilman suurempia vaikutuksia. Vasta booli teki tehtävänsä siinä määrin, että piti lyödä jarruja päälle. Hämmentävää. No, enpä taida tuosta kuitenkaan tapaa tehdä. Iloinen olin siitä, että vaikka aamulla oli krapula, olin reippaana lähdössä liikenteeseen.

Sunnuntaina tie vei aamusta Tampereelle, josta oli hotelli varattuna. Eksyttiin shoppailureissulla keskustorille katsomaan Beach volley turnauksen loppuottelua (hämmästyksekseni vaimokin tykkäsi katsella sitä ;D). Olemme nyt melkein julkkiksia, sillä maanantain Aamulehden kannessa on kuva ottelusta. Me istumme aivan valokuvaajan takana.

Tuli katsottua leffassa myös WANTED. Jopas oli mielenkiintoisen erikoinen pläjäys. Ei voi olla ihan varma, oliko se surkea, vai loistava, ja pakko se on katsoa vielä uudestaan asian selvittämiseksi. Mielenkiintoinen tuttavuus joka tapauksessa, suosittelen. Minä ainakin tykkäsin katsella...

Maanantaina satoi, joten Ideapark kutsui. Ensivisiitti, ja pidin kyllä. Tiltistä tarttui mukaan Civilization III, viidellä eurolla.

Hienoa tässä rypistyksessä on ollut, että olen ollut aktiivinen, positiivinen ja innostunut. Kyllä se on hienoa kun elämässä joskus oikein onnistuu.

Carpe Fckn' Diem!

Yök! Tuo missien iskulause, kliseiden klisee, ota se motoksesi, jos et muuta keksi. Niin säälittävältä ja mielikuvituksettomalta kuin se tuntuukin, motto on muuttunut minulle todeksi. Olen valaistunut. Tartu hetkeen - elä tässä ja nyt.

Tästä oli puhetta DorianK:n blogissa kommenttiosastolla etenkin. Huomasin toistavani tätä samaa teemaa siellä ja täällä. Sain tartunnan tähän asenteeseen Zeniläisestä filosofiasta, nyt se muhii ja pulppuaa. Katsotaanpas nyt sitten tarkemmin. Miksi pitää elää tässä ja nyt?

Vastaus on oikeastaan yksinkertainen; missä muussakaan hetkessä sitä voisi elää? Saattaa kuulostaa saivartelulta, mutta elämä on aina tässä ja nyt. Elämä ei ole eilen, eikä se ole huomenna. Eilinen meni jo, eikä huomisesta ole mitään takeita.

Minulla on toki historiani, jonka näen kun katson taakseni. Sieltä saattaa löytyä paljon vastauksia, ja ainakin runsaasti muistoja. Voin katsoa eiliseen ja yrittää oppia siitä, mutta en enää halua juuttua sinne. Menneisyys ei muutu, eikä tule takaisin. Eiliseen uppoaminen ainoastaan estää käyttämästä tämän päivän hyödyllisesti.

Tulevaisuuteen suuntautuminen toimii suunnilleen samalla mekanismilla. Kaikki minkä aion tehdä "myöhemmin" tai "sitten kun", uhkaa jäädä tekemättä. Jos vain odotan, että joskus tulevaisuudessa tapahtuisi ihme, voittaisin lotossa ja kaikki muuttuisi, olen vaarassa jättää koko elämäni elämättä.

Tässä ja nyt eläminen saattaa kuulostaa pinnalliselta ja vastuuttomalta tavalta elää, mutta oikeastaan näillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Vastuunhan voi kantaa tässä ja nyt, sen voi tehdä ensi viikolla, tai voi toivoa tehneensä sen jo vuosia sitten.

Maailma vannoo suunnitelmallisuuden ja tavoitteellisuuden nimeen. Rajansa kuitenkin kaikella. On ihan rakentavaa asettaa jonkinlaisia tavoitteita, mutta en halua tehdä niistä itselleni liian yksityiskohtaisia, enkä noudattaa niitä orjallisesti. En enää aio olla yhden asian mies, joka kulkee kuin juna kohti oletettua määränpäätä.

Tahdon kulkea teitäni ja polkujani katsoen tarkkaan, mitä ne eteeni heittävät, ja tarttua sitten siihen, mikä tuntuu arvokkaalta tai kiinnostavalta. Jos kulkisin kuin juna, en ikinä näkisi kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita elämä päivittäin eteen heittää. Tuijottaisin vain tulevaan ja pitäisin kaikkia muita mahdollisuuksia vain esteinä tai hidasteina. Jos juna sattuisikin suistumaan raiteiltaan olisin jumissa. Polkuja sen sijaan löytyy rajattomasti uusia.

Mitä haluan nähdä, kun katson kymmenen vuoden kuluttua taakseni? Olenko odottanut tulevaa kaikki ne päivät, vai kenties takertunut niihin samoihin menneisiin vuosiin? Haluanko katua sitä, etten silloin ryhtynyt, kun oli tilaisuus?

Aaltojen pauhu

Elämä on meri. Se etenee aaltoillen eteenpäin kohti tuntematonta rantaa, kunnes äkisti tuuli kääntyy antaen aalloille uuden suunnan ja määränpään.

Elämä on meri, jonka laineilla surffaan. Suurempi aalto ja suurempi hurmos, pään lähestyessä taivaan kantta. Aallon harjalla elämä on kevyt.

Elämä on meri. Sen aaltojen pauhu huumaa ja pyörteiden voima kantaa minua ja lautaa. Siinä hetkessä aallon voima on minun voimaani. Minä tunnen sen sisälläni, ja kasvan aaltoni mukana maailman käydessä pieneksi jossain alhaalla.

Elämä on meri.

Meri on arvaamaton. Se on suuri - valtava! Arvaamaton puuska, kevyt kuin korennon aivastus. Kuitenkin riittävä syöksemään minut tasapainosta aaltoni harjalla.

Elämä on meri, joka pauhaa. Aalto on jylhä, ei kumarra ketään. Jos äsken se kantoi, pian se on uhka. Hurmos on poisssa, jäljellä tuskaa. Syöksyn kohti aallon pohjaa.

Elämä on meri, sen aallot mua ohjaa. Rantojen tyrskyt, aallon murtuva harja - jään vielä väliin kun ne toisensa kohtaa.

Elämä on meri, sukellan siihen. Rusennun aaltoni alle, pyörin ja kiepun kuulen sen pauhun, se henkeni salpaa.

Elämmä on...

Jahas. Tänään vastoin kaikkea järkeä lähdin yksikseni musiikillisiin rientoihin. Ja juu, löytyihän sieltä tuttuja, pienen etsiskelyn jälkeen. Pääesiintyjä veti äärettömän kovan lavameiningin, ja pieni seurueemme intoutui melko railakkaaseenkin meininkiin. Kyllä oli meinaan ihan eri meininki, kuin eräälläkin idols -tähdellä. No, hauskaa oli. Hienoa oli, että usko ihmisiin sai yhden sysäyksen lisää. Hei, ihmisethän voi olla ihan kivoja - tuntemattomatkin. Ei ne ole niin vaarallisia, kuin miltä äkkiseltään saattaa tuntua.

Ehkä alkoholillakin oli osuutta asiaan, mutta elämä tuntui pitkästä aikaa kerrassaan hienolta. Tuntui, että kaikki järjestyy - juttelin myös yhden puolitutun kanssa mahdollisesta tulevasta työpaikastani, ja suosituksista sinne. Hiphei!

Muuten oli kiva ilta, mutta se yksi jätkä pilasi kaiken viimeisen biisin viimeisillä tahdeilla. Penkeillä ei muka saa seistä!

EDIT (seuraavana päivänä):
Ensinnäkin, elämä oli reilu, eikä tuulilasissa ollut pysäköintivirhemaksulappua.
Toiseksi, hieman vielä tarkempaa analyyshiä siitä, miksi eilinen ilta oli sangen merkittävä.

No, kaikki olosuhteet olivat vastaan; keli oli huono, olin jo missannut ensimmäisen bändin ja olin lähdössä ypösen yksin... Lähden-en lähde -kamppailu päätyi aktiivisuuden voittoon. Siinä yksi hieno asia.

Ennen olisin ollut kaiken aikaa varpaillani sen suhteen, tuleeko joku hullu haastamaan riitaa. Kuin varovainen kani joka on kaiken aikaa valmiina karkaamaan takaisin koloonsa, jos pedot lähestyvät. No, nyt asia oli toisin. Alkuillasta havaitsin olevani jopa hieman sisäisesti uhmakas -tänne vaan, tervetuloa, en minä väistä. Minulla on oikeus olla tässä, ja jos se on sinulle ongelma, mene muualla ongelminesi.

No illan mittaan löysin tuttuja beachiläisiä, ja lyöttäydyin seuraan. Ja siitä se sitten lähti, huulenheitto ja hauskanpito. Ja mikä tässä oli merkittävää, koin päässeeni lopullisesti sisään porukkaan. Tämä merkitsisi siis sitä, että kykenen olemaan sosiaalinen, ja että minulla olisi nyt uusia ihmisiä, joille olen enemmän kuin nobody.

Havaitsin myös, että paitsi puolitutut, myös aivan ventovieraat ihmiset ottivat kontaktia. Siis mitä, ihmiset ovat ihan mukavia!? Eivätkö ne olekaan vaarallisia, aina valmiina iskemään heikon kohdan havaitessaan. Tätä se terppa siis tarkoitti; pitää luottaa ihmisiin.

Kaiken päälle löysin itsestäni taas lisää musiikkia. Huomasin miten se vie mukanaan ja olin sen keskellä kotonani - sitä mitä oikeasti olen.

Ojasta noustaan

Tänään pisti harmittamaan. Beachissä ei tuntunut onnistuvan mikään. En pystynyt olemaan joukkueeni voimavara, vaan ennemmin rasite. Sitä on vaikea sietää. Hetken murtuneisuuden jälkeen muistin kuitenkin, että se oli vain peliä, ja ettei aina voi olla paras, ja hei - sehän on vain elämää! Joten harmitus - hasta la vista.

Loppuun vähän slogania. Erään valmisruokajätin slogania mukaillen tämän pläjäyksen tarjoili siskoni:

"Meidän äiti tekee parempia lapsia kuin teidän äiti!"

"Joo, mutta meidän isä tekee teidän äitien lapset..."

Käsimatkatavaraa autiosaarelle

Tiina teeskenteli tällaista meemikäistä, ja tämähän sopii minulle kuin nappisilmä. Mitkä ovat minun tärkeät asiani, jos sellaiset keskiluokkaiset itsestäänselvyydet kuin perhe, ystävät ja terveys jätetään pois laskuista?

TIETOKONE
Tietokone on minulle ehkä tärkein yksittäinen esine. Sillä pidän yhteyttä ihmisiin, jäsennän elämääni, säilytän valokuviani... Tykkään pulata ja kokeilla uutta, vaikken mitenkään erityisen taitava olekaan. Läppäri on ehdottomasti se juttu, ja olen vakavasti harkinnut seuraavaksi hankkivani Macin. Tällä hetkellä käyttiksinä Win XP ja Ubuntu. Välillä tuntuu, että olen kasvanut kiinni tietokoneeseen. Se on henki ja elämä.
MULTIMEDIALAITE
Hyvänä kakkosena tulee puhelin, jossa tärkeintä on kamera, kalenteri ja internet. Musiikkikin voisi kuulua tähän listaan ilman äärettömän häiritseviä kuulokkeiden johtoja, ja kuulokkeita ylipäänsä. Itse puhelinominaisuuksien suurin merkitys on pitää nämä kaikki muut elementit mukana. Puhun puhelimessa melko vähän, enkä suoraan sanoen pidä siitä. Asia sanotaan ja sitten se on siinä, on minun tyylini. Nykyisen luurini hommasin 3G -pakettina, ja tärkein ominaisuus oli 3 Mpix kamera, sekä Nokian lifeblog, jolla jäsensin masentuneita ajatuksiani ja tuntemuksiani ennen tätä varsinaista blogia. N95 ei ollut silloin vielä ulkona, muuten olisin varmaan ostanut sen. (eilen päästyäni postauksessa tähän asti, ja etsiessäni linksua Lifeblogiin päädyin päivittämään puhelimen softan =D).
YÖ
Kaikkialla on hiljaista ja hämärää. Kukaan ei tarvitse minua missään. Yö on yksin minun.

KAHVILAT
Jos rahaa olisi riittäväsi, ja ajanköyttö rajoittamatonta, istuisin luultavasti suurimman osan elämääni kahviloissa. Niissä on jotakin viehättävää, muutakin kuin makuelämys. Elegantti kahvila on henkiseltä puoleltaan aivan eri asia kuin rauhaton kapakka. Kahvin ja leivoksen äärellä istumiseen on helppo yhdistää sopivassa suhteessa kirjoittamista, lukemista ja mietiskelyä. Hyvä seurakin käy, mieluimmin kolmen kopla.

LENTOPALLO
Toinen tuleminen on tässäkin lajissa. Olen selkeästi jotenkin palaamassa juurille. Pidän muutenkin erityisesti joukkuelajeista ja ihailen hyvää yhteispeliä ja pelikuvioita. Motto tässä lajissa tuntuu olevan, "vaikeimman kautta". Varmanpäälle pelaaminen ei ole minua varten. Tarvitaan räimettä ja pikkukikkoja. Täysillä alusta loppuun ja joka pallo haetaan. Lopputuloksella ei ole niin väliä. Varsin paljon löytyy kesäisen beach vuoron jälkeen hiekkaa ihan kaikkialta, mihin sitä ei lainkaan kuuluisi.
PURJEVENE
Ja tämä on taas ihan eri asia kuin moottorivene. Kun purjeet saavat tuulta ja vene ottaa äänettömän spurtin, luonnonvoimat tuntuvat koko veneessä. Niitä täytyy ymmärtää, jotta veneen saa kulkemaan ja pysymään pystyssä. Leppoisa liplattelu kevyellä tuulella, auringosta nauttien ja välillä veneen rinnalla uiden. Kovemmalla tuulella meno on pienellä veneellä aggressiivisempaa, ja vaatii keskittymistä. Ei tarvitse keksiä sanottavaa. Riittää kun roikkuu kylki pystyssä kulkevan veneen laidalla ja purjehtii.
KITARA
Olen kouluaikoina soitellut bassoa, ja kerran aiemmin aikonut kitaraakin opiskella, mutta nyt ostin oman kitaran. Sen soittaminen on hienoa, vaikkakin vielä vaikeaa. Sormia ja niiden liikeratoja ei ole suunniteltu kitaran kaulalle. Musiikin aikaan saamisessa on kuitenkin jotain, mikä sytyttää. Ja väistämättä harjoitusten lomassa alkavat sormet tapailla omia "sävellyksiä", sekalaisia melodianpätkiä sieltä ja täältä.

SIILI
Viimeiset kymmenkunta vuotta on hiusmallini pysynyt vakiona, paria epätoivoista muutosyritystä lukuunottamatta. Kampaus on käytännöllinen ja kustannustehokas, ja muutenkin ihan ok. Ei tarvitse kammata aamuisin, ei käyttää shampoota, ei kuivata hiuksia eikä käydä parturissa. Riittää, kun itse vetää koneella "juurikasvun" pois. En kestäisi itselläni minkään muun laisia hiuksia. Ajattelin ihan hiljattain kokeilla myös kaljua, mutta sekin oli liian vaivalloinen. Sitähän saa höylätä päivittäin, että pysyy kaljuna!
HUOLETTOMUUS
Olen opetellut olemaan tyytyväinen siihen, mitä on. Olen opetellut olemaan vaatimatta liikoja. Elämä on tässä ja nyt, ja minä tällainen kuin olen. Voin käyttää elämäni murehtimalla toisten odotuksia, tulevaisuutta, ja mitä tahansa vastaan tulevaa. Tai voin tehdä niin kuin parhaaksi näen. Toisaalta, muutkin ovat vain sellaisia kuin ovat, ja ihan ok sellaisinaan.

Totuus (ei palaa tuulessa)

Kuva: Wikimedia Commons

Tatuointi -teeman kirvoittamana palaan tähän vanhaan teemaan, joka aina ajoittain tulee ajankohtaiseksi; omat arvoni ja totuuteni. Minkä totuuksien varassa minä tahdon elää? Mitkä asiat ohjaavat minua valinnoissani? Vastaus on minulle vaikea, mutta koetan kaivaa.

"Parhaansa kun yrittää, ei kukaan voi enempää vaatia."

"Virheisiin ei kuole."

"Asioissa on aina monta puolta, mikään ei ole yksiselitteisesti hyvää tai pahaa."

"Kaikkia ei voi, eikä tarvitse aina miellyttää."

"Minulla on oikeus päättää omasta elämästäni."

Aika lailla focusoituneita, ja elämäntilennetta heijastelevia nämä totuuteni. Huomattavasti parmpia, kuin vanhat vastineensa.

taa-taa-ti-ta-too

(c) 2004 Blue Dragon Tattoo Studio

Kun nyt kerran olen nykyään näin rok, olen ajatellut hankkia tatuoinnin. Tavoistani poiketen en aio tätä kuitenkaan tehdä hetken mielijohteesta, koska toteutus on melko pitkävaikutteinen.

Oikeastaan minusta suuri osa tatuoinneista, ainakin niistä joiden kuvia olen selaillut internetissä, ovat olleet melko törkeitä. Minun mielestäni siis. BDTS näyttäisi tekevän pääasiassa varsin asiallisia kuvia.

Kriteerejä tatuoinnilleni:

• kohde on ehdottomasti olkavarsi
• väritys on joko musta tai harmaasävy
• kuva sointuu muotoilultaan kohteeseen
• kuva ei ole irrallinen läntti
• kuva ei sisällä "raakaa" symboliikkaa
• peittyy pitkällä hihalla, mutta näkyy lyhyen hihan alta
• sopivan väljä selkeä ja symmetrinen
• voi sisältää myös konkreettisen kuvan, mikäli edellä luetellut ehdot täyttyvät
  

Tuo yllä oleva BDTS:n toteutus on oikeastaan aika oivallinen esimerkki hyvästä tatuoinnista. Ja sitten pari argumenttia:

1. Tatuointejahan on nykyään kaikilla, ei se ole enää mitenkään erikoista.
   Ei se mitään, en yritä olla aikaani edellä, tai mitenkään poikkeuksellinen.
2. Tribaalit eivät enää ole muodissa (kuulemma).
   Ei se mitään, en minä muutenkaan ole muodikas. Muoti on perseestä, se tulee ja menee, tatuointi pysyy. Hyvä tatuointi on jollain tapaa ajaton.
3. Tatuoinnit ovat rumia.
   Kuka käskee ottaa ruman tatuoinnin.
4. Onko sitten vanhana kiva kantaa sitä nuorena otettua tatuointia?
   Ei varmaan, jos tatuoi itseensä genitaalialueen kuvauksia tai muuten tyylittömiä kuvia. Ei niitä tosin ole nuorenakaan kiva kantaa.
5. Tatuointi voi vaikeuttaa työn saantia.
   Se on mahdollista. Siksi kannattaa käyttää hyvää makua ja harkintaa tatuoinnin sijoittelussa. Jos silti jää työpaikka saamatta, niin täytyy koittaa jotakin toista. Sitäpaitsi - kaikillahan on nykyään tatuointi.

Keksikää itse lisää syitä olla ottamatta tatuointi.

Aika kuluu

Clock is melting - mutta mihin aika virtaa? Nykyään tuntuu, että juuri mitään ei saa päivän aikana tehdyksi, aika vaan menee johonkin. Ei ehdi sitä, eikä ehdi tätä. Ei ehdi soittaa kitaraa, eikä puuhailla akvaarioiden kanssa. Lapsille ei jää aikaa, vaimosta nyt puhumattakaan. Ei ehdi kunnolla mietiskellä syntyjä syviä.

Tuskin oli Sarasvuon oma keksintö, mutta on kirjannut ylös kuitenkin, ettei koskaan ole aikaa tehdä kaikkea, mutta aina on aikaa tehdä kaikkein tärkeimmät asiat. Pitää siis miettiä, mikä elämässä on tärkeintä, ja pitää se mielessä.

Varsin paljon aikaa taitaa kulua siihen, että yrittää olla tekemättä jotakin. Ylipäänsä kaikenlaiseen, minkä tarkoitus on vain vältellä jotakin.