Käsimatkatavaraa autiosaarelle

Tiina teeskenteli tällaista meemikäistä, ja tämähän sopii minulle kuin nappisilmä. Mitkä ovat minun tärkeät asiani, jos sellaiset keskiluokkaiset itsestäänselvyydet kuin perhe, ystävät ja terveys jätetään pois laskuista?

TIETOKONE
Tietokone on minulle ehkä tärkein yksittäinen esine. Sillä pidän yhteyttä ihmisiin, jäsennän elämääni, säilytän valokuviani... Tykkään pulata ja kokeilla uutta, vaikken mitenkään erityisen taitava olekaan. Läppäri on ehdottomasti se juttu, ja olen vakavasti harkinnut seuraavaksi hankkivani Macin. Tällä hetkellä käyttiksinä Win XP ja Ubuntu. Välillä tuntuu, että olen kasvanut kiinni tietokoneeseen. Se on henki ja elämä.
MULTIMEDIALAITE
Hyvänä kakkosena tulee puhelin, jossa tärkeintä on kamera, kalenteri ja internet. Musiikkikin voisi kuulua tähän listaan ilman äärettömän häiritseviä kuulokkeiden johtoja, ja kuulokkeita ylipäänsä. Itse puhelinominaisuuksien suurin merkitys on pitää nämä kaikki muut elementit mukana. Puhun puhelimessa melko vähän, enkä suoraan sanoen pidä siitä. Asia sanotaan ja sitten se on siinä, on minun tyylini. Nykyisen luurini hommasin 3G -pakettina, ja tärkein ominaisuus oli 3 Mpix kamera, sekä Nokian lifeblog, jolla jäsensin masentuneita ajatuksiani ja tuntemuksiani ennen tätä varsinaista blogia. N95 ei ollut silloin vielä ulkona, muuten olisin varmaan ostanut sen. (eilen päästyäni postauksessa tähän asti, ja etsiessäni linksua Lifeblogiin päädyin päivittämään puhelimen softan =D).
YÖ
Kaikkialla on hiljaista ja hämärää. Kukaan ei tarvitse minua missään. Yö on yksin minun.

KAHVILAT
Jos rahaa olisi riittäväsi, ja ajanköyttö rajoittamatonta, istuisin luultavasti suurimman osan elämääni kahviloissa. Niissä on jotakin viehättävää, muutakin kuin makuelämys. Elegantti kahvila on henkiseltä puoleltaan aivan eri asia kuin rauhaton kapakka. Kahvin ja leivoksen äärellä istumiseen on helppo yhdistää sopivassa suhteessa kirjoittamista, lukemista ja mietiskelyä. Hyvä seurakin käy, mieluimmin kolmen kopla.

LENTOPALLO
Toinen tuleminen on tässäkin lajissa. Olen selkeästi jotenkin palaamassa juurille. Pidän muutenkin erityisesti joukkuelajeista ja ihailen hyvää yhteispeliä ja pelikuvioita. Motto tässä lajissa tuntuu olevan, "vaikeimman kautta". Varmanpäälle pelaaminen ei ole minua varten. Tarvitaan räimettä ja pikkukikkoja. Täysillä alusta loppuun ja joka pallo haetaan. Lopputuloksella ei ole niin väliä. Varsin paljon löytyy kesäisen beach vuoron jälkeen hiekkaa ihan kaikkialta, mihin sitä ei lainkaan kuuluisi.
PURJEVENE
Ja tämä on taas ihan eri asia kuin moottorivene. Kun purjeet saavat tuulta ja vene ottaa äänettömän spurtin, luonnonvoimat tuntuvat koko veneessä. Niitä täytyy ymmärtää, jotta veneen saa kulkemaan ja pysymään pystyssä. Leppoisa liplattelu kevyellä tuulella, auringosta nauttien ja välillä veneen rinnalla uiden. Kovemmalla tuulella meno on pienellä veneellä aggressiivisempaa, ja vaatii keskittymistä. Ei tarvitse keksiä sanottavaa. Riittää kun roikkuu kylki pystyssä kulkevan veneen laidalla ja purjehtii.
KITARA
Olen kouluaikoina soitellut bassoa, ja kerran aiemmin aikonut kitaraakin opiskella, mutta nyt ostin oman kitaran. Sen soittaminen on hienoa, vaikkakin vielä vaikeaa. Sormia ja niiden liikeratoja ei ole suunniteltu kitaran kaulalle. Musiikin aikaan saamisessa on kuitenkin jotain, mikä sytyttää. Ja väistämättä harjoitusten lomassa alkavat sormet tapailla omia "sävellyksiä", sekalaisia melodianpätkiä sieltä ja täältä.

SIILI
Viimeiset kymmenkunta vuotta on hiusmallini pysynyt vakiona, paria epätoivoista muutosyritystä lukuunottamatta. Kampaus on käytännöllinen ja kustannustehokas, ja muutenkin ihan ok. Ei tarvitse kammata aamuisin, ei käyttää shampoota, ei kuivata hiuksia eikä käydä parturissa. Riittää, kun itse vetää koneella "juurikasvun" pois. En kestäisi itselläni minkään muun laisia hiuksia. Ajattelin ihan hiljattain kokeilla myös kaljua, mutta sekin oli liian vaivalloinen. Sitähän saa höylätä päivittäin, että pysyy kaljuna!
HUOLETTOMUUS
Olen opetellut olemaan tyytyväinen siihen, mitä on. Olen opetellut olemaan vaatimatta liikoja. Elämä on tässä ja nyt, ja minä tällainen kuin olen. Voin käyttää elämäni murehtimalla toisten odotuksia, tulevaisuutta, ja mitä tahansa vastaan tulevaa. Tai voin tehdä niin kuin parhaaksi näen. Toisaalta, muutkin ovat vain sellaisia kuin ovat, ja ihan ok sellaisinaan.