Tämäkö on se elämä?

Arvoisat blogistanian anonyymit kanssamatkustajat. Anteeksi, etten ole kirjoittanut teille pitkään aikaan, mutta minulla on ollut elämä täällä maapallolla. Olen viimeisten parin viikon aikana puuhaillut enemmän kuin pitkiin aikoihin yhteensä. Lapsetkin kävivät mummolassa, joten vietimme pari päivää vaimon kanssa ihan kahdestaankin.

Lauantaina oli terassibileet, jossa hämmästytin itseäni lähinnä alkoholinsietokyvylläni. Olen pitkät ajat pitäytynyt lähinnä parissa siiderissä viinilasissa. No, nyt katosi viinipullo ja 20cl salmari ilman suurempia vaikutuksia. Vasta booli teki tehtävänsä siinä määrin, että piti lyödä jarruja päälle. Hämmentävää. No, enpä taida tuosta kuitenkaan tapaa tehdä. Iloinen olin siitä, että vaikka aamulla oli krapula, olin reippaana lähdössä liikenteeseen.

Sunnuntaina tie vei aamusta Tampereelle, josta oli hotelli varattuna. Eksyttiin shoppailureissulla keskustorille katsomaan Beach volley turnauksen loppuottelua (hämmästyksekseni vaimokin tykkäsi katsella sitä ;D). Olemme nyt melkein julkkiksia, sillä maanantain Aamulehden kannessa on kuva ottelusta. Me istumme aivan valokuvaajan takana.

Tuli katsottua leffassa myös WANTED. Jopas oli mielenkiintoisen erikoinen pläjäys. Ei voi olla ihan varma, oliko se surkea, vai loistava, ja pakko se on katsoa vielä uudestaan asian selvittämiseksi. Mielenkiintoinen tuttavuus joka tapauksessa, suosittelen. Minä ainakin tykkäsin katsella...

Maanantaina satoi, joten Ideapark kutsui. Ensivisiitti, ja pidin kyllä. Tiltistä tarttui mukaan Civilization III, viidellä eurolla.

Hienoa tässä rypistyksessä on ollut, että olen ollut aktiivinen, positiivinen ja innostunut. Kyllä se on hienoa kun elämässä joskus oikein onnistuu.