Olen ollut liian ahkera. En olisi uskonut. Tein töitä vuoroni aikana reilut kolme yksikköä, kun aamuvuoron kaveri teki vain reilut kaksi. Edellisten päivien suhde on ollut sama, vaikka kumpikin on parantanut kaiken aikaa. Ei ole tarkoitukseni yrittää olla ketään parempi, vaan mahdollisimman hyvä. Työnjohtajakin noteerasi asian, että mites tuo nyt noin voi olla. Kaveri varmaan kiittää, kun saan hänen näyttämään hitaalta.
Teen vain parhaani, ja mietin samalla miten pääsen parhaaseen lopputulokseen pienimmällä vaivalla. Teen aina samalla tavalla, jotta homma tulee selkärangasta. Siinä kai se salaisuus, kun toimii reippaasti, ja miettii vähän. Ei mitään erikoista.
Iltavuorossa painoin täysillä vuoron loppuun asti, vaikka muut alkoivat jo himmailla. Siitäkin tuli sellainen olo, että saan toiset taas näyttämään lusmuilta, vaikka itse vaan olin yli-innokas. Täytyy varmaan vähän himmata tahtia, ettei ala tulla pahaa silmää. Ja ihan jo senkin takia, ettei ihan täydellä tahdilla varmaan jaksa aina painaa, joten ei kannata tehdä siitä oletusarvoa.
Tykkään tehdä tiiviillä tahdilla, kunhan ei ole paniikkia. Aika kuluu nopeammin, kun ei ehdi kytätä kelloa. Se on vähän niinkuin FLOW -kokemus, kun keskittyy täysillä pysyäkseen kärryillä, eikä ehdi vilkuilla kelloa. Ja onhan siinä joku näyttämisen halu myös, itselle ja muille. Pitää hakea ne rajat hyvälle ja erinomaiselle suoritukselle. Mistäs sitä muuten tietää?
En jaksa safkiksellakaan nököttää tarpeellista kauempaa. Sen kun tietää, että jos ruoan päälle jää lojumaan, ei siitä pääse enää ikinä ylös.
En minä oikeasti ole ahkera, tykkään vain tehdä nopiaan!
Loppuun vielä hieman mussiikkia, kun monella on ollut noita meemilöitä. Kaivoinkin tähän jotain "omaa". Katsotaan montako Waitsin kuuntelijaa löytyy. Biisivalinta syntyi osittain hauskan viedeon ansiosta. Harvaa videota olen tuijottanut niin hypnoottisesti kuin tätä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Tom Waits on ihan jees. En kauheasti ole kuunnellut, mutta tykkään tuollaisista karheaäänisistä laulajista. Joe Cockerista tykkään vielä enemmän.
Cockerikin on ihan jees. =)
Luin tämän kirjoituksesi jo aiemmin ja piti sitä jo kommentoida, mutta vasta nyt saan itsestäni irti.
Tartut hyviin kohtiin. Minulla on ollut nimittäin samoja ”ongelmia” töideni kanssa. Olen itsekin hyvin tehokas tekijä ja siksi saan myös paljon aikaiseksi. Osittain luulen sen johtuvan siitä, että kun opin työn alan itse pohtia, miten se on järkevintä tehdä. Siten löytää myös sellaisia tehokkaita tapoja työstää ja työskennellä asioita.
Osa tehokkuudestani on myös aina ollut ”näyttämistä”. Tupakoiviahan usein pidetään lorvailijoina ja ajatellaan heidän notkuvan puolet päivästä tupakalla. Minulla on siis aina ollut tarve myös olla esimerkki sen suhteen, ettei tupakointi ole synonyymi huonolle työteholle.
Se on kyllä totta, kuten mainitsit, että mitä paremmin ja tehokkaammin tekee, niin ne odotuksetkin nousevat. Se on sinänsä ärsyttää, sillä siinä joutuu sellaiseen asemaan, että muiden mahdollista hitautta ei noteerata, mutta jos oma teho laskee, niin sitä syynätään. Tai siis ainakin itselle tulee sellainen tunne.
Riippunee työn luonteesta, sekä tupakkataukojen määrästä ja kestosta paljonko se vaikuttaa tehokkuuteen, jos vaikuttaa.
Lähetä kommentti