Sisäinen kylmyys

On ollut outo päivä. Herääminen oli vaikeaa. Tai pikemminkin ylös nouseminen. Tuttu yksinäisyys hiipi mieleen. Toivottomuus. Olo tuntui jotenkin epätodelliselta.
Töissä menee hyvin, muuten on hankalampaa. Tutut ongelmat, liikaa herkkuja, liian vähän unta. Elämä verkossa. Vaan josko tähän tulisi muutosta. Siitä sitten.

Kävin katsomassa II-divarin kiekkoa. Kotijoukkue voitti. Olivat kuitenkin ihmeen väsyneen oloisia. Ei fyysisesti niinkään, vaan henkisesti. Ei tuuletuksia, ei hymyjä. Eleetöntä konemaista peliä, jotenkin todella ilotonta. Sama juttu katsomossa. Hiljaista oli, lukuunottamatta ajoittaisia huutoja vastustajan maalivahdille ja jäähyilijöille. Taputukset maalin jälkeen, mutta ei sentään pelin päätyttyä. En ole toki itsekään mikään meuhkaava kannustaja, tai ainakin hyvin hitaasti syttyvä sellainen.

Jaa, kyllä sopivassa seurassa kuitenkin. Kerran jäätiin sirkuksessa esityksen päätyttyä vaatimaan encorea. Pellet tulivat, kun ei muuten lähdetty, vaikka teltta oli muuten jo tyhjä. Iltapuoli päivää oli kuitenkin jo parempi.

Heittäkääs kommenttia noihin edellisiin. Niiden piti olla sellaisia interaktivoivia, mutta ei ne nyt näköjään oikein olleet. Niin, ja sellainen viimeistä huutoa oleva lukijanurkkakin tuonne tuli laitettua. Käykäähän ihmeessä ilmoittautumassa.

Piru kun täällä Suomessa on kylmä.