lauantai 15. marraskuuta 2008
Too much Downforce
En tiedä sille suomenkielistä termiä, mutta tunnen sen sisälläni. Tunnen alakulon hiipivän nurkissa. Tunnen passiivisuuden kietovan köynnöksiään ympärilleni. Tunnen auringon peittyvän harmaiden pilvien taa. Ajatukset rakentavat negatiivisia tulevaisuuksia ilman varsinaista syytä. Pitäkööt tunkkinsa. I can see the marks and the signs on the walls. Lasten suusta kuulee totuuden: nukkuu tai on tietokoneella -sohvalla. Don't know other place to be. Wanna be alone, but not lonely.
Kerään kiukkuni palasia. Kiukun, joka auttaa repimään passiivisuuden köynnökset ympäriltäni. Kiukkua, joka pistää kivet pyörimään - vaikka sammal onkin kaunista.
Olen lyhytjänteinen. Tartun kaiken aikaa uusiin asioihin, joihin uppoudun täysin, kunnes tulee uusi asia, ja unohdan entisen. Uudet asiat tarttuvat minuun. Tarttuvat kiinni ja riepottavat aikansa, kunnes väsyvät. Olen sammalta, joka ei tartu mihinkään, koska kaikki kivet pyörivät.
Sukellan. Uin syvempiin vesiin ja pärskin aaltojen lyödessä ylitseni. Huomaan luovuuden kasvavan. Ajatusten syvenevän. Pidän siitä, mutta olisin iloisempi jos ne eivät kääntäisi minua sisään päin.
Need to keep myself busy. Need the support. Need to be loved and held by a warm hand. Gotta figt back to deppression. Need to listen - what does it have to say.
"Ei kai minusta tule sellaista kuin niistä
Jotka vain surevat
Vain surevat"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Juu, aggressiossa on voimaa. Suru lamautta, jähmettää ja sammuttaa liekin.
Kauan ei kuitenkaan kiukun voimallakaan jaksa. Pitäisi löytää tasapaino,jotta jaksaisi innostua, muttei palaisi loppuun. Vaan kuinka se tehdään? Kerro mullekin, jos sen keksit..
Tavallaan tasapaino on huijausta. Eihän sellaista oikeasti ole olemassa ihan sellaisenaan. Tasapaino taitaa nimenomaan olla eräänlaista heilahtelua puolelta toiselle, mutta kykyä korjata tilanne.
Lähetä kommentti