yksittäinen elämä on korvaamattoman arvokas kantajalleen ja äärimmäisen tärkeä hänen läheisilleen. Ei kuitenkaan kannata laskea itselleen ja teoilleen niin suurta arvoa, että ne muuttaisivat maailman - suuntaan tai toiseen. Yksittäinen ihminen on vain pisara meressä tai kakkaläjä maailmankaikkeudessa.
Tämän kun pitää mielessä, voi hyvällä omallatunnolla arvostaa itseään sellaisena kuin on, ja katsoa mitä elämä eteen heittää. Yliarvioimatta omia vaikutuksen mahdollisuuksiaan itsensä ulkopuolelle.
Sankaritarinat voivat kyllä toisinaan olla innostavia ja voimauttavia, kunhan muistaa, ettei niillä kuitenkaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Sankaruuteen pyrkiminen on tie turhautumiseen ja pettymykseen.
Elämään vievä polku on kapea ja mutkikas, välistä kivikkoinen toisinaan häkellyttävän kaunis. Se voi olla valmiiksi poljettu, tai entuudestaan koskematon, kuinka vain. Elämä on helppo löytää. Tarvitsee vain lakata etsimästä. Elämä ei ole määränpää, vaan matka.
Elää tässä ja nyt, itselleen arvokkaana, toisia kunnioittaen, matkasta nauttien, tietäen jonakin päivänä tulevansa myös perille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei. Hieno teksti, joka löytyi sopivasti tähän hieman alakuloiseen aamuuni. Minä olen myös muistuttanut itseäni elämään tässä ja nyt - matkasta nauttien. Mietin vain sitä, että mitä mahdat tarkoittaa perille tulolla. Milloin ihminen on perillä..? t.Tirsu
No, niin. Minun uskoakseni kuollessa tullaan perille, joidenkin mielestä se on vasta matkan alku, kolmansille ei kumpaakaan, pelkkä välietappi vain.
Mutta pointtini oli, että mikään ei ole ikuista. Kaikesta on joskus luovuttava kuitenkin. Se kannattaa pitää mielessä.
Lähetä kommentti