Turtana olen turvassa

Aina välillä tulee sellainen tunne, että sisällä myllertää myrsky, joka on suunnaton ja pitelemätön. Se saa voimansa pettymyksestä, pelosta, turhautumisesta ja epätoivosta. Sen suunnattomissa pyörteissä on valtava voima, joka imaisee mukaansa. Myrskyn voima on niin suuri, ettei sitä vastaan voi nousta.

Kuitenkin jokin tuntuu pitelevän sitä aloillaan, kuin se olisi puserrettu pieneen painesäiliöön. Sieltä se hullun lailla pyrkii vapauteen, etsii heikkoa kohtaa, jota käyttää hyväkseen. Se käyttää kaiken voimansa pyrkiessään vapauteen. Se yrittää houkutella ja manipuloida, jotta päästäisin sen vankilastaan. Ja aina se löytää keinon, ennemmin tai myöhemmin. Se kerää voimansa, paisuu täyteen mittaansa, ja kaappaa minut mukaansa. Samalla hetkellä kuitenkin iskee turtumus, joka repäisee minut myrskyn silmästä. Se peittää minut harsollaan niin, etten kykene näkemään, kuulemaan, tai ajattelemaan, vaan eristyn totaaliseen tyhjyyteen. Tiedän kyllä myrskyn olemassaolon ja näen sen raivon, mutta se ei millään tavalla kosketa minua. Koko maailman olemassaolo ei enää kosketa minua.

Kun myrsky on taas joutunut palaamaan ahtaaseen vankilaansa, hellittää vähitellen turtumuskin. Kykenen taas ajattelemaan, tuntemaan, ja näkemään merkityksiä. Kykenen kiintymään, toivomaan ja uskomaan parempaan tulevaisuuteen, kunnes huomaan tulleeni taas ovelasti huijatuksi, että haaveiden ainoa tarkoitus olikin saada minut varomattomaksi, ja jälleen myrsky lähtee vyörymään vapauteen.

Minä tiedän, ettei tämä myrsky tule mistään ulkoa, vaan se syntyy, kasvaa ja raivoaa minun omissa aivoissani. Ovelasti se huijaa minut ajattelemaan asioita, jotka ovat omiaan antamaan sille voimaa. Se ajaa minut noidankehään, jossa kieroutuneet tulkinnat johtavat vääriin tuntemuksiin, ja ne taas yhä virheellisempiin johtopäätöksiin. Ei tarvita suurtakaan tuulenviriä, kun se tässä noidankattilassa saadaan paisumaan korvia huumaavaksi pyörteeksi.

Mitä minun pitäisi tehdä? Minun pitäisi oppia tuntemaan myrskyni. Minun pitää oppia pitämään se nälässä ja heikkona. En saa sortua ruokkimaan sitä. Minun pitää opetella katkaisemaan alkava pyörre heti kun huomaan ilmavirran liikkeen. Mitä juonia se ikinä keksiikin, ne perustuvat aina siihen, että se haluaa ravintoa voimaa saadakseen. Ja minun tulee yksinkertaisesti pitää se nälkäisenä.

En tiedä saanko sitä lopullisesti näännytettyä koskaan. Mutta ehkä opin hallitsemaan sitä, ja pitämään sen aisoissa.