Kun elää, alkaa nähdä asiat tietyllä tavalla. Tai oikeammin alkaa tulkita ympäristöstään tekemiä havaintoja tietyn kaavan mukaan. Ajatteluun muodostuu kerroksia, joiden läpi kaikki uusi informaatio suodattuu. Kuin katsoisimme maailmaa monen väristen linssien läpi. Tämä tekee kaikista tulkinnoistamme hyvin subjektiivisia ja värittyneitä.
Mitä tästä seuraa? Tästä seuraa se, että eri ihmiset tulkitsevat samaa asiaa eri tavalla, riippuen linssiensä vaikutuksesta. Tästä seuraa se, että aletaan nähdä toisten olevan oikeassa, ja toisten väärässä, koska omien linssien läpi tuijottaen toisen sanomisissa tai tekemisissä ei vain näytä olevan mitään järkeä. Tästä seuraa loukkaantumisia asioista, joita ei ole tarkoitettu loukkaamaan. Yleensä ottaen kaikkia kuviteltavissa olevia väärinkäsityksiä ja ristiriitoja.
Väitän, että useimmat meistä viihtyvät parhaiten sellaisten ihmisten kanssa, joiden linsseissä on suunnilleen sama väritys kuin omissa on. He ovat fiksuja ja ymmärtävät miten asiat ovat (meidän mielestämme). Joillakin on kyky nauttia myös erilaisten ihmisten seurasta. Olen miettinyt mistä se johtuu, mutta tätä kirjoittaessa mieleeni juolahti eräskin selitys. Voisiko se johtua siitä, että on tietoinen omista linsseistään, ja kiinnostunut ymmärtämään, millaisten linssien läpi toinen maailmaa katselee?
Käsittämättömiin asioihin alkaa tulla järkeä, kun tietää millaiset lasit toisella on nokallaan. Loukkaukset lakkaavat tuntumasta loukkauksilta, kun tietää sanojan lähtökohdat. Sama pätee tietysti myös itseen; itseäänkin alkaa ymmärtää paremmin, kun tietää millaiset lasit nokalla on, ja miten ne omaan ajatteluun vaikuttavat. Vasta sitten voi muuttaa ajatteluaan, kun on tietoinen omista tulkintarakenteistaan, ja kykenee arvioimaan niitä uudelleen. Pohtimaan, voisiko jotkut linssit heivata pois, ja voisiko tietoisesti rakentaa itselleen jotkin toisenlaiset linssit. Aika vaikeaa on vain päättää alkaa ajatella vastoin senhetkistä parempaa ymmärrystään.
Taidan tehdä tästä itseni näköisen lauantaimeemin, ja haastan muutamia ihmisiä vastaamaan tähän. Käyn ilmoittamassa valituille henkilökohtaisesti heidän blogissaan. Vastaan tähän myös itse seuraavassa postauksessani, koska en halua ohjata muiden ajattelua tämän enempää.
Siis: Millainen linssikertymä sinulla on silmilläsi? Kerro ne, jotka eivät ole liian henkilökohtaisia tai arkaluontoisia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Kiitos haasteesta. Pyrin vastaamaan tämän illan aikana.
Kiitoksia haasteesta. Yritän minäkin vastailla jo tänään, jos jaksan. Oikeastaan tämä asia on minulle aika selkeä - ainakin ajatuksen tasolla. Sen toteutuminen tosielämässä onkin sitten eri asia.
Jäi hihityttämään tuo otsikkosi. Piilolinssit indeed. Mitähän se kertoo että minulle piilarit kuivuivat silmiin parissa tunnissa...
Hyvä vertaus kyllä nuo linssit. Onnitteluni jälleen mainiosta pohdinnasta!
No mutta kiitos Pauliina. Alivaltiosihteerihuumori on yksi minun linsseistäni. Joskus vähän hankala, kun väärässä paikassa joku sanoo huomaamattaan jotakin nokkelaa, ja siinä sitten pärskähtää itsekseen vakavassa paikassa. Voi niitä katseita... =D
Juu, minustakin tuo piilolinssi oli sikäli osuva kuvaus, että toisethan eivät niitä linssejä näe, ja juuri se tekee asiasta hankalaa. Jos ne olis tavalliset sankarillit, niin olisi helpompi ymmärtää toisia.
Pitäisi varmaan painattaa itselleen sellainen teepaita, jossa lueteltaisiin kaikki omat linssit. ; )
Juu, ja kiitos vielä kommentistasi. Olen aina ihan tohkeissani kun joku kommentoi.
Piilolinssillisenä ihmisenä tätä miettien, että kovin fiksusti olet miettinyt. Miten ajatukset siirtyvät silmiin ja kohteen näkee niin kuin sen haluaa nähdä. Esim. Oon mä lihava! OON! Ja kaveri näkee, etten oo. Ei todellisuudessa, kärjistettyä esimerkkiä vain käyttäen.
Epäilenpä, että tämäkin ajatus on jostain matkanvarrelta kaapattu, eikä suinkaan itse keksitty, mutta kiitos kuitenkin.
Niin, sitä luulisi, että liikenne on silmistä ajatuksiin, mutta kyllä se tosiaan paljolti taitaa olla toisin päin.
Kiitos kommentistasi hansu! =)
Lähetä kommentti