Tyhjä ja turta. Pahoinvointia, heikotusta. Tämän päivän eväät. Ei paikkaa, eikä seuraa, joka tuntuisi hyvältä. Kuitenkaan en haluaisi olla yksin. Ei mitään, mikä olisi tekemisen arvoista. Eikä mitään hyvää syytä tähän kaikkeen.
Kellun taas rannattomalla merellä. Myrskyä ei ole, ei tuulenvirettäkään. Odotan vain, että tulisi laiva joka veisi minut pois. Olen pettynyt, että olen taas täällä. Välissä jo näin rannan, ja pyristelin sitä kohti. Luulin, että se oli tulossa lähemmäs, mutta nyt olen taas täällä. Vailla toivoa, ilman eväitä lautallani kellun. Tunnoton oon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Nämä sanasi tuntuvat valitettavan tutuilta. En tiedä onko sillä mitään merkitystä, voiko sellainen antaa edes pientä lohtua. Tieto siitä, että vaikka onkin veneessään yksin, joku muukin jossakin muualla on.
Joku muukin katselee näitä samoja kaukaisuudessaan loistavia tähtiä, tämän saman taivaan alla. En ole yksin, vaikken tiennyt sitä. Kiitos Elegia, kyllä hyvästä tahdosta aina on apua... =)
Lähetä kommentti