Työskentely on viimeisinä viikkoina sujunut hitaasti, mutta varmasti. Etenkin hitaasti. Tänään (tai oikeastaan eilen, tai pikemminkin vasta parin viikon päästä) meille tuli (tulee) uusi Tuulia. Tai ei hänen nimensä ole Tuulia, eikä hän myöskään puhu huono suoema.
Oleellisempaa onkin se, mitä hän toi tullessaan. Nelikakkosen kontion, jota olen tässä koko illan koittanut virvelöidä takalistostani. = ) Siis energiaa. Hyvää, raikasta energiaa, joka ei ole pitkällisen tuhertelun saastuttamaa. Oikein hyvä. Perssiille potkijaa minä tässä elämäntilanteessa kaipaankin ehkä enmmän kuin mitään muuta. On niin saakelin saamaton olo, että oikein itseäkin aina harmittaa välillä ainakin. Mutta tänään minä sitten tein aika lailla kunnollisen työpäivän. Sellaisen, joita normaali-ihmisetkin tekevät. Sellaiset, joilla ei ole mitään tekosyitä ja selityksiä.
Tuo nelikakkosen henkinen kontio luiskahti sen verran syvälle (ja ilmeisesti jotenkin poikittain), että siitä saattaa tulla jonkinlaisia pitkäaikaisvaikutuksia. Siellä se nyt potkii, ainakin jonkin aikaa. En kyllä tiedä miten se mahdollisesti vaikuttaa ruuansulatuselimistöön, ja siihen elämän kiertokulkuun. Mutta kyllä se varmaan joskus poistuu työnsä tehneenä, eikä silloin voine muutakaan sanoa kuin: paska saapas!
Juu, tuo uusi työkamu muuten lueskelee satunnaisesti myös tätä blogia, joten terveisiä vaan, ja katso nyt mitä olet saanut aikaan... =D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti