Kukkuluuruu kuulutti kuu luminen - kukkuluuruu kuului kuuluminen

(alivaltiosihteeriä lainatakseni)

Luulin jo hetken aikaa olevani pääsemässä tästä masennuksen kurimuksesta. Vielä viikko sitten, kun ensimmäisen kerran oli sellainen tunne, että nyt mennään takaisin alas - ja vauhdilla, ajattelin optimistisesti, että tämä on vain tällainen lyhyt notkahdus. Kaksi perättäistä huonoa päivää oli ollut maksimi jo pitkän aikaa. Mutta nyt tätä on jatkunut jo viikon. Voihan tämä edelleenkin olla vain tilapäinen notkahdus, mutta laittaa kyllä miettimään.

psykiatrian polilla käymäni lyhytterapia on päätöksessään, ja viime viikolla käytiin arviota tuloksista. Ei käy kieltäminen, että monessa elämän solmukohdassa oli menty eteenpäin, ja yleiskunto oli paljon parempi. Mikä lie masennustestissäkin herui pisteitä enää 6 kappaletta, maaliskuisen 34 sijaan. Koko testi on minusta kyllä ihan humpuukia. "oikeat vastaukset" on niin selviä, että testiä voi manipuloida joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Lisäksi 0 ja 1 pisteen välistä selvästi puuttuu yksi kohta siten, että se manipuloi ottamaan ennemmin 0 kuin 1 pistettä. No, se siitä...

Nyt on taas vähän sellainen olo, että ihmiset ahdistaa, eikä energiaa ole oikein mihinkään. Muisti toimii taas harvinaisen huonosti; en esimerkiksi muista eilisiltaista nukkumaanmenoa. Tässä yhtenä iltana menin ihan paniikkiin kun luulin menettäväni lopunkin vähäisen järkeni. Olin kai jossain unen ja valveen rajamailla, kun todellisuudentaju tuntui hämärtyvän. Tila jatkui vielä, vaikka olin jo selvästi valveilla, ja voin kertoa, että se oli aika pelottavaa.

Osasyynä takapakkiin varmaan on pari huonosti nukuttua yötä, terapian päättyminen, ja uuden pidemmän terapian aloittamiseen liittyvä stressi. Myös töissä käynti stressaa, ja luulenpa, että kolmen kuukauden sairasloman aikana kerätty energia alkaa nyt olla käytetty. Kyllähän sillä mentiinkin 4 viikkoa töitä puolipäiväisesti ja 3 viikkoa kesälomaa. Nyt taas menty pari viikkoa puolipäiväisiä töitä, mutta ihan pelkillä polttoaineen huuruilla, noin kuvaannollisesti siis.

Vaan eipä tässä kai auta kuin katsoa ja sinnitellä. Kipuhan on vain hyvästä, koska siitä tietää, että on vielä hengissä.