Joku ulkomainen artisti masentui Helsingissä vieraillessaan, kun tajusi kaupungin nimestä muodostuvan tuon Sink in Hell käännöksen. Kuulemma. Minulle Helsinki on ollut ahdistava paikka. Jotakin, missä tapahtuu liian paljon asioita. Pikkukylän perusturvaton asukki ei ole kyennyt enää rekisteröimää jokaista näköpiirissä olevaa kulkijaa, mikä on tuonut ahdistusta ja turvattomuuden tunnetta. Ei ole voinut keskittyä kaikkien varomiseen. Helsinki on minusta ollut ruma ja sen asukkaat piloille paatuneita ja loputtoman omahyväisiä ja ylimielisiä.
No mikä nyt sitten on muuttunut? Minäkö? Helsinki ei ollut enää pelottava, ahdistava, eikä edes ruma. Hotellin ravintolasta keskustan ylle aukeava näky oli jopa innostava. Yhdestä ikkunasta katsoessa näytti kuin olisi katsellut jotain fantasiakylää ja sen vanhoja kivitaloja. Talojen korkeutta ei erottanut, koska niistä näkyi vain ylimmät kerrokset. Hyvin kiehtova näky.
Yhdeksännen kerroksen parvekkeelta näkyi kylän tori hyvin, Vaakunan, Forumin ja Kampin reunustamina. Tornin huipulla välkehtivät valot kattojen yli. Ja yön aikana parvekkeelle oli satanut paksu kerros lunta.
Ensi kesänä toteutan pitkäaikaisen suunnitelmani matkustaa Helsinkiin muutamaksi päiväksi, kierrellä kuin mikä tahansa kulkija, katsella, haistella ja maistella, antaa virran viedä. Vailla mitään suurempaa suunnitelmaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Minusta Hellsinki on kelpo kaupunki, kunhan siellä ei tarvitse itse asua. Nähtävää ja koettavaa riittää moneksikin kesäiseksi viikonlopuksi.
Jep, varmasti. Tässä reissussa ehkä oleellisempaa kuitenkin on "miten" kuin "mitä".
Lähetä kommentti