Kaksi sanaa, jotka mielellään kulkevat yhdessä. Missä ymmärrys, sieltä löytyy usein myös hyväksyntä. Minne taas hyväksyntä ei astu jalallaan, sitä paikkaa karttaa myös ymmärrys. Mutta miten nämä veljekset saisi kulkemaan omaa polkuaan? Miten ne saisi ajattelemaan omilla erillisillä aivoillaan, vähemmän riippuvaisina toisistaan?
Hyväksyn minkä ymmärrän
Voisikohan sanoa, että tämä on näistä helpointa. Minkä ymmärtää, se on helpompi hyväksyä. Järki ja logiikka ovat hyväksyntämme ehdot. Oikeudentajuhan on tätä. Loogisesti jostakin seuraa enemmän hyvää kuin huonoa, tarkastelijan näkökulmasta katsoen. Voisiko sanoa niin, että jos tahto hyväksyä, kannattaa yrittää ymmärtää. Ja jos ei tahdo, kannattaa pyrkiä olemaan ymmärtämätön, sillä vastoin omaa parempaa ymmärrystä on vaikea toimia.
Ymmärrän mutten hyväksy
Saattaisiko olla niin, että tämä on jo paljon vaikeampaa? Että vaikkei itse asiaa hyväksy, pystyy ymmärtämään sen logiikan, kykenee seuraamaan toisen ajatuksenkulkua. Ja silti pysymään kannassaan. Ymmärrän miksi hän toimii tavallaan, mutta ymmärrän myös, miksei se minusta ole hyvä.
Hyväksyn, vaikken ymmärrä
Nyt alkaa käydä haastavaksi. Voisiko hyväksyä jotakin, mitä itse ei ymmärrä? Voiko antaa siunauksensa sellaiselle, mistä omasta mielestä tuo vaadittu logiikka puuttuu? En ymmärrä, miksi se on sinulle tärkeää, mutta hyväksyn, että se on.
Hyväksyn, etten ymmärrä
Miten elää sen kanssa, että ei ymmärrä? Miten myöntää se reilusti itselleen ja toisille. Miten silti voi säilyttää kasvonsa ja toisten kunnioituksen? Vaikkei asiasta ymmärrä hölkäsen pölähtämää. Peittääkö tietämättömyytensä, vai tuodako sen ylpeänä julki. Niin kestämättömän tuntuista joskus.
Ymmärrän, miksen hyväksy
Voisiko ajatella, että itseään voisi katsoa pintaa syvemmälle? Että toteaisi itseään katsottuaan, että minä en näköjään voi tuota hyväksyä. Mutta tulisiko silloin mieleen kysymys "miksi"? Ja alkaisiko siihen silloin etsiä syitä itsestään, vaiko ainoastaan toisesta? Jos nyt ylipäätään etsisi.
Hyväksyä ja ymmärtää. löytyisikö näistä ratkaisu pulmaan ihmisen elämässä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mielenkiintoinen kirjoitus ymmärtämisestä ja hyväksymisestä. On paljon asioita, joihin soveltuu eri vaihtoehdot. On paljon asioita, joita voi ymmärtää, mutta ymmärrys ei tosiaan ole sama asia kuin hyväksyminen.
Eräs asia pisti silmään kuitenkin. Nimittäin se, että uskallanpa veikata, että suuri osa ihmisistä reagoi asioihin myös tunteella – ei vain järjellä ja logiikalla. Ihmisestä riippuu, kuinka suuri painoarvo tunteilla on ymmärrykseen ja hyväksyntään.
Itse en ole kovin tunnepainotteinen ihminen, mutta voisi ajatella niin, että mitä vähemmän tietää jostakin asiasta, sitä enemmän ”on pakko” käyttää tunteita asioiden tulkintaan. Toisaalta taas jokin asia saattaa itselle olla niin tunnepitoinen, että muodostaa kantansa lähes yksinomaan tunteiden perusteella.
Maailma olisikin hyvin looginen ja järkevä – kai? – jos ei olisi tunteita ”sotkemassa” asioita. Luulen, että jokaisessa ihmisessä vaihtelee logiikan, järjen ja tunteiden käyttäminen suhtautumisessa eri asioihin: Niiden mittasuhteet vain vaihtelevat ihmisestä riippuen.
Kas, tuopa oli hyvä nostaa tähän näkösälle. Jos sanon, että tunteet sumentavat järjen, en toki tarkoita sillä, että tunteet olisivat pahasta tai tarpeettomia. Päin vastoin - suuret asiat syntyvät suurista tunteista. Tarkoitan vain, että tunteilla on jatkuva etuajo-oikeus meissä ihmisissä. Riittävän voimakas tunne peittää helposti järjen äänen alleen. Näinhän se menee, ja sepä se tekee monet asiat mutkikkaiksi. Mutta myös niin mielenkiintoisiksi.
Lähetä kommentti