Masennuttaa. Olen nyt kolme päivää ollut flegmaattisena, saamattomana, karttaen kontakteja ulkomaailmaan. Mielenkiinto on hukassa, motivaatio kateissa. Tekisi mieli vain lysähtää kasaan tältä istumalta ja herätä aikaisintaan sitten kun tämä ahdistus on taas poissa.
Edellisvuonna samaan aikaan alkoivat nämä oireet painaa päälle. Sitkuttelin jouluun asti. Tammikuu oli niin täynnä, ettei ollut vaihtoehtoja. Ja sitten elämä karkasi käsistä ihan totaalisesti, lähti masennuksen matkaan.
Kyllästyttää olla rasitteena. Kivenä kengässä, tuskana persuuksissa, jarruna, vapaamatkustajana. Näen kaiken aikaa, miten minun kyvyttömyyteni ja saamattomuuteni aiheuttaa ylimääräistä taakkaa ja vaikeuksia ympärilläni oleville. Miten kaikki olisi paremmin, jos joku muu olisi minun sijassani. Häpeän itseäni. Jälleen. En näe itseäni arvokkaana, vaan rasitteena.
Määrätöntä turhautumista, padottua raivoa itseäni kohtaan. "Mikset sinä saatanan pässi voi tehdä mitään kunnolla! Mä survon sut suohon saatana!" Enkä pysty muuhun kuin ottamaan vastaan iskujani, en pysty puolustautumaan, sillä minulla ei ole siihen voimia. Ja tiedän, etten pysty olemaan muuta kuin saatanan pässi, joka sotkee kaiken.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Samanlaisia tuntemuksia itseasiassa täällä, mutta koitan antaa niiden olla omassa arvossaan ja katselenkin kohti kevättä. Ei tarvitse jaksaa nyt eikä painaa täysillä, ihan rauhassa vaan ja kyllä se menee ohi.
Et ota huomioon että et ole mikään kaikkivaltias. Ihmiset ympärilläsi ovat valinneet sinut siinä missä sinä heidät. Ei tarvitse olla arvokas, muttei tarvitse olla rasitekaan. Arvottaminen on aivan turhaa. Positiivinen arvottaminen voi johtaa itsepetokseen, negatiivinen arvottaminen ei johda mihinkään. Ei ole mitään syytä ajatella itseään pahana jos ei pidä siitä ajatuksesta.
Olen jo pastennut joskus erästä linkkiä joka auttoi minua vuosi sitten oivaltamaan asioita. Ihan ilmaiseksi. Voi aivan surutta skipata osan niistä löpinöistä, mutta siellä on erittäin terävää analyysia seassa:
Robert Burney
"Mikset sinä saatanan pässi voi tehdä mitään kunnolla! Mä survon sut suohon saatana!"
Nimenomaan tätä aihetta Burney käsittelee kirjoituksissaan erittäin hyvin.
Terveeks. Kyllä tämä tästä. Vähän helpottikin jo. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.
Tuo on varsin totta mitä sanoit arvottamisesta. Joinain hetkinä sitä ei vaan saa ajateltua kovin järkevästi.
Koitin tuossa siteerata tuntematonta sotilasta, mutta täytyypä tutustua tähän toiseenkin kaveriin.
Miten muuten tehdään linkki tänne kommenttilootaan?
Ihan kuten mikä tahansa linkki html-koodiin. Tuossa alla linkki yksinkertaiseen selostukseen. Se tosiaan ei ole kuin yksi tagi johon määritellään linkitettävä osoite ja nimiarvo. Bloggerissa ei voi määrittää targettia linkille. Vuodatuksessa html-elementit eivät toimi kommenttilootassa ollenkaan.
w3schools
Ajoitukseni on nyt täysin väärä ja tilannetajuni olematon, mutta sinut on siltikin haastettu: nakki nakerreltavaksi blogissani, ole hyvä.
Kiitokset haasteesta Alcinoe! Myöhästyin lähdössä, mutta minkäs mahtaa kun on perus luonteeltaan vähän tällainen hidas.
Kami: Tuopas olikin oleellinen näkökulma, että muutkin ovat valinneet minut. Ja voivat halutessaan valita myös toisin, jos ei seura miellytä. Totta... Toisille se tosin on vähän hankalampaa kuin toisille, mutta mahdollista kuitenkin.
Aivan. Minulle ainakin teettää välillä vaikeuksia ajatella juuri niin että minä en hallitsekaan kaikkea ja että en ole ainoa olento joka toimii, vaan muut toimivat myös ja heidän toimintansa vaikuttaa minuun. Että heillä on oma tahto ja halu ja se saattaa koskea minua.
Se on kylläkin kaoottinen maailma sen jälkeen kun koittaa jäsennellä syitä ja seurauksia järjestykseen ja selvitellä mikä johtuu mistäkin, mutta käy helpommaksi kokoajan.
Se on myös yllättävää; Miten paljon me todella valitsemme tästä kaikesta?
Lähetä kommentti