Astuessani sisään tunnen ilmassa vieraan tuoksun. Joku on jälleen ollut täällä... Ei ole murtojälkiä. Mitään ei ole rikottu, mitään ei puutu. Kaikki on kuten ennekin, mutta silti olen varma, että joku on käynyt. Näen sen kävijälaskuristani. (Anteeksi kiltit kommentoijat, tarkoitukseni ei ole pitää kommenttejanne "ei minään". Eihän toki. Tarkoitukseni on selvittää, keitä täällä keikkuu.
Huolimatta jatkuvasta bloggaamisen laiminlyömisestä näyttäisi siltä, että joku käy kurkkimassa pöytälaatikkooni. Google Analytics väittää niin. Laitoin jopa kävijälaskurin, kun ajattelin Googlen kertovan omiaan. Mutta sekin kertoo, että vieraissa on käyty. Mutta kuka?
Salaperäinen ihailija? No tuskinpa sentään. Kenties jonkinlainen Blog'o'rob, jonka inhat nörtit ovat kehittäneet viattomien pöytälaatikkoraapustelijoiden pään menoksi? Olisipa mukava tietää keitä ovat nämä salaperäiset kävijät, jotka haamujen tavoin vaeltavat arkistoissani jättämättä jälkeensä muuta kuin pyörähtäneen kävijälaskurin.
Olenkohan minä liian pelottava joskus jyrkkine mielipiteineni? Kirjoitankohan aiheista, jotka eivät keskimäärin ole kiinnostavia, tai jotka eivät jätä tilaa keskustelulle? Olenko läsnä liian harvakseltaan? Lukeeko blogiketissä, että on epäkohteliasta kommentoida blogiin, jossa ei erikseen lue, että kommentteja saa antaa, ja niistä ollaan iloisia(KYB).
Ei sillä, että asia minua mitenkään vaivaisi, mutta kun se vaivaa. Siis tieteellinen mieleni on utelias tietämään: keitä blogissani käy, miksi he käyvät, ja ennen kaikkea: miksi he eivät jätä itsestään jälkeä. Jos sinulla on vastaus johonkin näistä kysymyksistä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
No jopas jotain. Jos todella haluat tietää kuka/ketkä kävi/käyvät penkomassa tekstejäsi, voit olla varma, että myös vastataan. Olisi kaiketi liian pitkän tarinan takana kertoa kuinka todella blogiasi päädyin tutkailemaan, mutta mainittakoon, että asiaan liittyi meren ikävän hoitoa ja purjehdusta sisältäviä hakusanoja.
Näin me täällä käymme. Vaeltavia otuksia, joilla on ylimääräistä, turhautumisen täyteistä aikaa seikkailla netin syövereissä etsimässä jotain, joka saa unettomankin yön kulumaan rattoisammin.
Eiväthän Blogit kovin kummoisia keskustelufoorumeja yleesä olekaan, eikös vain? Itse olen vain tottunut hiljakseen lukemaan kirjoittajan mietteitä ilman oman näkökulmani / tms. tyrkyttämistä :)
Siispä kummittelen toisinaan myös täälläkin. Jyrkät mielipiteet ovat peräti suotavia, ukko hyvä. Kaipa se on trendikästä, mutta itse alan olla jo perin kyllästynyt ympäripyöreisiin ja kaikkia mukaileviin ihmisiin. Enpä täälläkään mitään kunnon repäisyjä toisaalta ole nähnyt. Asiallista sanaa pääosin.
Hei!
Käyn täällä minäkin. Yleensä en vain jätä kommenttia, vaikka joskus on ollut lähellä. :)
Minä en taida olla haamulukija, vaan jätän jälkiä. En kuitenkaan aina, mutta se ei tarkoita, ettenkö olisi kirjoitustasi lukenut. Aina ei vain tule mieleen mitään enkä viitsi väkisin rustata mitään. Pelkkä lukeminenkin riittää.
Anne-Mari:
5:25 on juuri sopiva aika vierailla minun blogissani. =) Merestä en paljon tiedä, mutta purjehdus on mukavaa. Olen nyt yhden kesän purjehtinut 6m nostoköliveneellä sisävesillä. Hienoa on ollut... Kiitos kommentistasi, hauska tutustua.
Specter:
Olen sikäli samaa mieltä jyrkistä mielipiteistä, että on ihailtavaa kun joku seisoo mielipiteidensä takana. Samaan aikaan on kuitenkin mahdollista olla jyräämättä toisia. Ja näiden yhdistäminen on vaikea asia. Kaikki kunnioitukseni niille, jotka sen osaavat.
Ei minulla hääviä kokemusta ole keskustelufoorumeista, mutta minulle blogi toimii hyvin, etenkin silloin, kun puhutaan asiaa. Blogin tempo on siinä määrin hidas, että on aikaa miettiä vastauksiaan. Ja onhan tuo todistettu vaikka Tiinan (enimmäkseen harmiton) blogissa, että ihan jutustelu reaaliajassa onnnistuu myös. Kiitos kommentistasi, toivottavasti kuulen sinusta vielä.
Elisa:
Milloin on ollut lähellä? Nythän minä vasta kiinnostuin! Kiva saada sinut vieraaksi.
Elina:
No Ghost, no. En minäkään kovin paljon jaksa kommentoida nykyään, kun niin suuri osa ajasta menee työn tekemiseen ja kaikkeen muuhun hyödylliseen. (Kuten TV:n katseluun).
Olet kuitenkin kommentoinut joskus, ja olen siten päässyt olemassaolostasi jyvälle. Kiitos kommenteistasi.
Minä käyn ainakin aina välillä muistaessani vilaisemassa, josko olisit kirjoittanut jotain. Joskus olet ja joskus et.
Harrastat niin syvällistä itsepohdiskelua, että harvemmin tulee mieleen mitään lisättävää siihen. Tuskin se maininta "KYB" oikeasti niiden kommenttien määrää lisää.
Tiinuska. Kiva, että käyt. Joo, eiköhän se ole se käytännön toteutus joka puhuu puolestaan, eikä mikään kolmen kirjaimen lyhenne blogin kuvauksessa.
Ja kyllä mun blogiin saa ihan aiheen vierestäkin kommentoida. Teenhän niin itsekin.
Lähetä kommentti