Olen tänään käynyt laboratoriotesteissä. Ne kestivät siinä määrin pitkään, että piti välissä käydä hakemassa mukaan vaimo, joka oli lähdössä juniorin kanssa liikenteeseen, ja heittivät minut sitten uudelleen sairaalalle. Minulle tehtiin sokerirasitustesti. Rasitan kyllä ihan päivittäin itseäni sokerilla siinä määrin, että kyllä mahdollistenongelmien luulisi jo tulleen esiin ilmankin. Otettiin sydänfilmiä ja mitattiin kolesterolia. Kävinpä vielä myöhemmin erikseen mittauttamassa verenpaineenikin.
Kävelin siitä sitten sairaalalta noin 5 km ensin, ihan vain saadakseni liikuntaa. Sitten bussilla kotiterveysasemalle, jossa siis samalla se verenpaine. Sieltä sitten kävellen kotiin, kaupan kautta, tottakai.
No tässä tulee se pinne: Vähän ennen kotia hoksaan, ettei minulla ole avaimia, eikä kotona ole ketään. Vaimo avaimineen tulossa vasta joidenkin tuntien kuluttua. Samalla oivallan, että puhelimestakin on akku lopussa, joten en voi edes soittaa ja pyytää tulemaan aiemmin. Ja eikö siinä samassa puske päälle vielä hirmuinen tarve käydä puuteroimassa nenää! Miksi aina juuri silloin, kun siihen on mahdollisimman huonot mahdollisuudet? Kysynpä vaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti