tiistai 18. maaliskuuta 2008

Ahdistus pistää miettimään

Tänään olin terapiassa. Puhuttiin viime viikon ahdistuksestani.
Ahdistus pistää miettimään. Sitä alkaa miettiä, miten ahdistus rajoittaa elämää. Tekisin tuonkin, jos ei ahdistaisi. Sitä miettii, että ei, minä en saa jättää tätä tekemättä vain koska se ahdistaa, en saa antaa ahdistukselle periksi.

Mitä tekisi ihminen, joka ei ole koskaan kokenut ahdistusta? Hän toteaisi vain, että en varmasti ala tuohon, ihan paska homma. Ei kiinnosta. Vaan mitä tekee ahdistunut? Hän ryhtyy asioihin vain siksi, että ne ahdistavat. Tai potee huonoa omaatuntoa, kun ei pysty johonkin, mikä tuntuu uhkaavalta ja ahdistavalta. Ihan turhaan, sillä yhtä hyvin voisi vain sanoa: en ryhdy, ei käy.
Tämä niin kolahti minuun...

4 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Ihminen, joka ei ole kokenut ahdistusta, varmaan vain jättää asioita tekemättä eri syistä. Jos ei kiinnosta eikä ole pakko, niin miksi tehdä?

Tiedän kyllä, miten paljon ahdistus estää elämistä ja tekemistä. Pitäisikin löytää se oma tapa käsitellä ja suoriutua siitä. Ja antaa aikaa itselle.

Minulla on tehonnut sellainen, että pakotan itseni tekemään sellaista, mikä ahdistaa (sillä jos en tekisi, olisin kotonani vankilassa yhä niin kuin jo niin kauan). Tämä pakottaminen on alkanut minun kohdalla tuottaa hedelmää (syy, miksi uskallan pakottaa, on myös terapian edistyminen).

Se on se minun tapa päästä siitä - näin sanoo terapeuttinikin, jonka kanssa olemme näistä puhuneet. Kaikille tämä ei ole se oikea tapa - ainakaan aluksi - vaan se täytyy aloittaa jostakin muualta. Minäkin aloitin jostakin muualta enkä oikeastaan tiedä, miten olen päätynyt tähän.

Elegia kirjoitti...

Hei vielä, piti sanomani, että olen luonteeltani aika kova ja jyrkkä, armotonkin - eniten itseäni kohtaan, mutta valitettavasti se saattaa joskus näkyä ulospäin "kylmänä" ja ankarana.

Tsemppiä sinulle taisteluun! Jonakin päivänä...

Jr. Jones kirjoitti...

Asiaan liittymätön kommentti poistettu. Huomautan, että kyseessä ei ole yleinen ilmoitustaulu.

Jr. Jones kirjoitti...

Elina: Niinhän se on, että jonkinlainen tasapaino pitäisi löytää. Erottaa toisistaan ne asiat, jotka jättää tekemättä vain ahdistuksen takia, ja ne asiat, jotka muutenkin jättäisi syystä ja toisesta tekemättä.