Mies ja kitara (ja taustalaulaja)

Olen tehnyt valintani. Tästä se ura urkenee. Minusta tulee muusikko ja kirjailija. Sivutyönä hoidan lottoarvontojen virallisen valvonnan sunnuntaisin, kun siitä saa hyvät lisät. Ammatinvalinnan ohjaajalle on aika ensi viikolla, ja lueskelin esitteestä, että ohjauksen tueksi voidaan tehdä erilaisia testejä. Sisältyyköhän niihin laulukoe ja konekirjoitustesti?

Ainakin olen melkein päättänyt ostaa kitaran ja jonkinlaisen opetusvihko-DVD-nuotti-järjestelmän. Opettelen ensin itsekseni, ja sitten terapian päätyttyä alan käydä kitaratunneilla, tai ehkä jonkinlaisessa bändikoulussa. Sen jälkeen menen Amerikan idolsiin - siellä kun on laajemmat markkinat. Ei suomessa levyjä myymällä pärjää, mutta toista se on Ameriikan mantereella.

Aikoinaan koulussa soittelin bassoa. Sain ihan hyvän musiikin numeronkin, enemmänkin yrittämisestä kuin mistään erityisistä lahjoista. Opettajalla oli tapana palkita aktiivisuudesta. Kirjoittelin biisinsanojakin, enimmäkseen ne syntyivät ja kertoivat tuskasta. Sitten yksi perkele varasti vihkoni kun sen piti värkätä niihin biisit. Kenen lauluja laulat, niin! Piracy is stealing!

Ei sillä, että minusta oikeasti muusikoksi tai esiintyjäksi olisi. Olisi vain kiva osata soitella, ihan omaksi iloksi. Näen niin usein unta kitaroinnista ja bändihommista, että voisi kuvitella sen olevan jonkinlainen haave. Haluan katsoa, miten pitkälle ilman sävelkorvaa ja rytmitajua pääsee harjoittelemalla. Onnea vaan opettajalle, taidankin tietää jo yhden potentiaalisen...

Sitten kun olen harjoitellut tarpeeksi, pyydän Maija Vilkkumaan mukaan bändiin, ja lähdetään Metallican kiertueelle lämppäriksi. Täytynee hommata teräskielinen kielinen kitara, niin sopii paremmin tyyliin, kuin joku espanjalaislandola. Pthyi!