Eilen kävin työkkärin ammatinvalinnanohjauksessa. Psykologi tuntui hahmottavan hyvin elämäntilanteeni, sekä siitä seuraavat toiveet ja tarpeet työelämälle. Tänään kävin sitten testailemassa itseäni: "Olen sellainen enemmän kuin tällainen. Olen väittämästä eri mieltä. Olen näistä eniten tällainen työntekijä, ja vähiten tuollainen. Tämä kiinnostaa melko paljon.
Minusta nuo testit ovat vaikeita, kun vastaus on paljon kysymyksen tulkinnasta kiinni. Vastaisinko siten kuin haluaisin uskoa asian olevan, siten kuin uskon sen olevan jotenkin keskimääräisiniä hetkinä? Vai kenties miten haluaisin sen olevan, vaikken uskokaan sitä? Jos aavistan tietystä vastauksesta päästävän haluttuun tulokseen, paljonko se vaikuttaa asian tiedostamisesta huolimatta valintaani? Enpä ole myöskään saanut haltuuni tilastotietoa esimerkiksi ihmisten keskimääräisestä kärsivällisyydestä. Empiirinen havaintokenttänikään ei ole kovin laaja.
Kysymyksiin vastaillessa huomasin olevani sekä huithapeli, että säntillinen. Kaipaan selkeitä kaavoja, mutten sitten noudata niitä. Aiemmin vaadin itseltäni täydellisyyttä ja ylivoimaista menestystä, mutta opettelen nykyään ottamaan kaiken rennosti. Pelkään saavani kritiikkiä, samalla kun sen vastaanottaminen ei hätkäytä minua. Mutta kyllähän näihin tolkkua saa, kun pohtii niitä tulkintoja ja vivahteita.
Elämä on M O N I M U T K A I S T A - kun sen oikein oivaltaa.
Koskahan psykoloogiaankin saataisiin jonkinlaiset tippa- tai liuskatestit: Koehenkilö on 1,5 yksikköä sosiaalinen ja 1,2 yksikköä pitkäjänteinen. Siitä irtoaisi varmaan Nobeli.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti