tiistai 24. kesäkuuta 2008

teologiaa ja kasvatustiedettä

Millainen isä on taivaanisä? Millainen on hänen persoonansa?

Taivaanisällä on vain yhdet arvot, joita tulee lasten ehdottomasti noudattaa. Taivaanisän lähtökohta on, ettei kukaan hänen lapsistaan ole kelvollinen hänelle, yritti miten kovasti tahansa.

Taivaanisä lupaa, että saamme asua hänen luonaan, kunhan vain palvomme häntä, emmekä ketään muuta. Varmuuden vakuudeksi taivaanisä tapatti poikansa pelastaakseen muut lapsensa. Miten se mihinkään liittyi?

Taivaanisä on omasta mielestään täydellinen. Hänen suuret suunnitelmansa ovat kusseet sieltä ja täältä, mutta mikä ikinä meneelin pieleen, se on aina alakerran isännän syytä.

Taivaanisä antaa lasten päättää itse. Jos eivät tajua omaa parastaan, niin mitä se hänelle kuuluu? Ei hän voi kaikkia olla paimentamassa. Taivaanisä antaa lasten toteuttaa itseään, meni syteen tai saveen. Eikä hän todellakaan aio estää heitä loukkaamasta itseään, heidän täytyy saada tehdä oman mielensä mukaan.

(Taivaanisän vapaan kasvatuksen tuloksena hänen pitkätukkainen poikansa kävi riehumassa temppelissä tavalla, josta kerrotaan vielä tänäkin päivänä. No, lopulta poika ristiinnaulittiin - syyttömänä tietenkin, kuinkas muuten.)

Taivaanisällä on mielestään oikeus päättää, kuka saa elää, ja kuka ei. Suosittelisin taivaanisälle pitkää psykoterapiaa.

Alakerran isännällekin sentään jokainen kelpaa ihan omana itsenään.

Tällaisia erään ystävän kanssa tänään mietittiin. Ajatus taisi lähteä liikkeelle ihan maallisten isien ominaisuuksista, vaikka karkasikin sitten hieman pidemmälle.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Erittäin mielenkiintoista pohdintaa. Olen jutellut erään ystäväni kanssa silloin tällöin raamatusta - lähinnä vanhan ja uuden testamentin eroista. On se kyllä pirun omituinen opus!!!

Jr. Jones kirjoitti...

Jep. On se aikamoinen opus, jolla voi kätevästi perustella melkein mitä vain, ja selittää kaiken hyvän ja pahan, kaiken mikä tapahtuu, ja mikä ei tapahdu.

Bit kirjoitti...

Sinähän ajattelet kovin kristillisesti! Toisiksi suurimman maailmanuskonnon mukaan kun jumalalla ei ollenkaan ole poikaa (mutta kylläkin 99 ihanaa nimeä), Intian kieppeillä jo jumalia on lukematon määrä, paitsi buddhalaisten mielestä ei ainuttakaan; juutalaiset vielä odottelevat messiastaan...

Tajusin kuitenkin pointtisi (:

Nimim. ex-uskis ja ex-ateisti, märittelyt hylännyt, jonka toivo on siinä, ettei kukaan voi tietää -

Jr. Jones kirjoitti...

Arvomaailmassani on paljon kristittyä, nimenomaan sitä Jeesus -filosofiaa, mutta ei jumalaa. Seurakuntanuori minäkin olin, kunnes jumalpuheet alkoivat kuulostaa kaikelta muulta paitsi totuudelta. Sittemmin on tarttunut mukaan aavistus zen-filosofiaa, sen vähän mitä sitä tunnen. En tiedä mikä minä sitten nykyään olen. Täsmällisimmin varmaankin Junior Jones.