Sweet Georgia Lee

"Georgian kriisi" uhkaa levitä idän ja lännen kriisiksi. Venäjä provosoi voimakkaasti, mutta nyt ei pitäisi provosoitua. Tulisi olla kuin ei huomattaisikaan kiukuttelevan lapsen metkuja. Sen sijaan keskityttäisiin vain siihen alkuperäiseen ja konkreettiseen kriisiin, ja sen ratkaisuun. Kukaan ei halua sitä, mitä provosoitumisesta seuraa.

Venäjän toimet eivät liity pelkästään Saakasvilin toimiin, joita käytettiin sopivana vihanpurkauksen kohteena. Venäjä hakee kipeästi kaipaamaansa huomiota ja arvostusta, kuin vaikeassa elämäntilanteessa oleva häiriökäyttäytyvä nuori, joka kapinoi kaikkia mahdollisia sääntöjä ja pakotteita vastaan. Kova kovaa vastaan ei tässä tilannessa toimi, vaan johtaa ainoastaan välien totaaliseen katkeamiseen.

Todellinen pöljä tässä kriisissä on minusta Saakasvili. Ei hän toki ole ainoa laatuaan maailmassa, se hänen puolustuksekseen sanottakoon. Minun järkeeni ei mahdu, mitä kuvitellaan saavutettavan itsenäisyyteen pyrkivän kansanosan väkivaltaisella alistamisella emovaltion hallintaan? Lopputuloksena ei mitenkään voi olla muuta kuin valtavia ristiriitoja, levottomuuksia, sissisotaa ja kaikkia mahdollisia sosiaalisia ongelmia. Eikö nyt vain annettaisi itsenäisyyteen pyrkivien lasten mennä menojaan. Joskus on osattava päästää irti.

Venäjä toimi mielestäni aivan oikein katkaistessaan Etelä-Ossetian konfliktin (Georgian hyökkäyksen Etelä-Ossetiaan). Olisivat vain ymmärtäneet jäädä siihen. Olisivat vain suomalaisetkin aikanaan ymmärtäneet pysähtyä omalle rajalle, eivätkä lähteneet suur-Suomea rakentamaan. Näinpä ei käynyt. Nyt kaikki venäläiset joukot pitäisi kuitenkin saada takaisin Venäjän puolelle, ja tilalle kansainvälisiä rauhanturvaajia. Saakasvilin on toisaalta turha vikistä ja levitellä viatonta näytellen käsiään. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Suotavaa olisi, että Hulivili (kuten muutkin valtionjohtajat) johtaisi joukkojaan edestä käsin. Tulisi mietittyä asioita hieman tarkemmin.

En ole Venäjämyönteinen, en Kiinamyönteinen enkä länsimyönteinen. Kellään ei tunnu tässä olevan malttia eikä viisautta, paitsi ehkä Suomella, jolla ei ole varaa pullistella, muttei toisaalta myöskään tarvetta pokkuroida. Olisiko siis Etyjin puheenjohtamaasta tämän kriisin ratkaisijaksi?