Pystyykö ihminen todellisuudessa tekemään valintoja, vai onko ajattelu ja päätöksenteko vääjäämättömän kausaalista? Biljardipallo kimpoaa vallitsevien olosuhteiden mukaan aina tiettyyn suuntaan, vailla mahdollisuutta valita suuntaansa. Sata biljardipalloa toimii aivan samalla tavalla, vaikka lopputulosta onkin muuttujien suuren määrän vuoksi vaikea ennustaa.
Jos vaihdettaisiin tilalle uudet aivan samanlaiset pallot, ja suoritettaisiin aivan täsmälleen samanlainen lyönti, olisi lopputulos sama. Ongelma on tietenkin, että täsmälleen samanlaista lyöntiä on mahdotonta suorittaa, joten lopputulos olisi todennäköisesti erilainen. Oleellista kuitenkin on, että pallot liikkuvat kausaalisesti.
Entäpä ajatukset? Yleinen tulkinta on, että ihmisellä on vapaa tahto, mutta entäpä jos niin ei olekaan? Ihmisen toiminnan kausaalisuutta on tietysti vaikea havaita, koska kahta samanlaista tilannetta ei tule, eikä näin päästä näkemään lainalaisuuksia. Toisin kuin biljardipallo, ihminen on monimutkainen rakenne, joka sisältää mirjardeja muuttujia, joita kaikenlisäksi tulee jatkuvasti lisää. On siis erittäin houkuttelevaa ajatella, että ihmisen tahto olisi vapaa valitsemaan olemassa olevista vaihtoehdoista.
Jos kuitenkin asiaa oikein ajattelee, niin eihän siinä ole mitään järkeä? Valinnathan aina perustuvat johonkin, ja jos sitä jotakin ei olisi, valinta olisi toinen. Aina uuden muistijäljen, kemiallisen reaktion tai muun seikan myötä ajattelun radat muuttuvat, ja sitä myötä myös valinnan lopputulos. Näin ollen ihminen on siis kokemusmaailmansa vanki, ja vaikka kuinka tuntuisi siltä, että tässä tätä päälle laitettavaa paitaa nyt pohditaan, niin todellisuudessa pohdinnalle on niissä oloissa olemassa vain yksi mahdollinen lopputulos, johon vääjäämättä päädytään.
Juuri tämän vuoksi ihminen tarvitsee ajattelun muuttamiseen välillä ulkopuolista apua; luomaan uusia kimmokkeita, jotka muuten eivät olisi syntyneet. Terapiahan on juuri tällaisten uusien kimmokkeiden luomista. Lisätään muistiin uusia kokemuksia, joiden toivotaan muuttavan ajatusten kulkua suunnilleen johonkin suuntaan.
9 kommenttia:
Huokaus, ja tähän olisi annettava tieteellinen selitys? Heh, ei sellaista ole vielä lähimaillakaan olemassa. Te ihmiset aina erehdytte siinä, mitä kaikkea on vasta selvitetty ja mitä ei.
Kausaalisuus menee enemmän filosofian kuin fysiikan puolelle. :)
Jep! Niinhän se taitaa mennä. Aattelin vaan, että olet kyllä poikkitieteellisesti pätevä, joten ajattelin pyytää kannanottoa. =)
Mahdetaanko tuota koskaan saada tieteellisesti todennettuakaan.
kiitos luottamuksesta :) voi kun olisinkin niin pätevä
Siitä tulee yleensä ajan myötä kestämättömiä ja tyhmiä sanomisia, jos menee arvelemaan, mihin tiede kykynee ja mihin ei. Sehän on nykyään yleistä hupia julkaista viime vuosisatojen nerokkaiden tieteilijöiden arveluita tulevaisuudesta. Joten koitan pelastaa nahkani tulevilta nauruilta ja leikkiä coolia ;)
Mutta parantuminen on todellista. Ajatusten muutokset on todellisia. Niistä on nimittäin jo tieteellistä näyttöä: lapsena pahoinpideltyjen aivojen amygdala kutistuu ihan pikkuiseksi, mutta terapian aikana se alkaa jälleen kasvaa ja palaa normaaliksi. Kasvun voi ihan mitata aivokuvista. Se on hyvin lohdullista, ja totta.
Niin, varmasti aiheesta sinua kiinnostaa tämä Esko Valtaojan isännöimä keskusteluohjelma 5 kulmaa kosmologiaan. Tuli mm. tänä iltana.
erittäin valistunutta keskustelua monenlaisista asioista, tiedosta, uskonnosta ja muusta.
Hehe. Jos kukaan ei ottaisi riskejä, mikään ei kehittyisi. Erehtyminen on välttämätöntä.
Arvasinhan, että olet viisas. Meinasin jo sanoa, etten ole kuullutkaan mokomasta amygdalasta, mutta sehän olikin mantelitumake. Masennus siis voisi hyvinkin olla mitattivassa "verikokeilla".
Katsoinkin tuota keskusteluohjelmaa viimeksi ohimennen ihan hetken, kunnes ohjelma päättyi. Puhuivat alkuräjähdyksestä.
Jos tuollaista yrittää kovasti pohtia, todennäköisesti vain nyrjäyttää aivonsa. Sekin kun voi olla kiistanalaista, liikkuvatko biljardipallot todella sen takia, että niihin on osunut keppi tai toisia palloja. Ihmiset toki tekevät tuollaisen oletuksen katsoessaan tapahtumasarjaa, mutta kiistatta ei kai sitäkään voi todistaa, etteivätkö pallot olisi voineet liikkua samalla ajan hetkellä ilman lyöntiäkin, vain koska niitä huvitti. (No, tämä mennee jo saivartelun puolelle, mutta jos oikein kovasti haluaa asioita kyseenalaistaa, niin pitemmälle ja syvemmälle samaan suohon pääsee helposti.)
Vaikka on ihan mahdollista, että ihmisellä ei ole vapaata tahtoa vaan kaikki hänen päätöksensä on pakotettu tiettyyn uomaan (ja siis tavallaan tehty jo), moisen ajatuksen hyväksyminen saattaa johtaa aika ikäviin seurauksiin. Jos ihminen ei voi lopulta vaikuttaa tekoihinsa, ei häntä voi mitenkään pitää myöskään vastuussa niistä. Tämä olisi aika pelottava ajatus lainsäädäntöön sovellettuna.
Toki tämä tulkinta on jyrkkä ja edellyttää, että aivan kaikki teot (ja ehkä ajatuksetkin) kulkevat valmiita raiteita. Sikäli tuo terapiaesimerkki ei näin ehdottomaan tulkintaan sovi, että sen mukaan terapiaan meneminenkin on ollut oikeastaan ennalta säädettyä ja vääjäämättä edessä koko ajan, ja sikäli sekään ei käännä valmiiksi eteen ladottuja raiteita mihinkään vaan on osa niitä.
Tulipa vähän ontto kommentti. Lopputulemana voisin todeta, että tämän asian kiteyttää aika hyvin eräs netistä löytyvä piirros.
No, nykytietämyksen perusteella meidän on syytä olettaa niin, että biljardipallot liikkuvat jonkin voiman / voimien seurauksena.
Ajatukset, mistä ne sitten oikein tulevat? Miksi päädymme ajattelemaan jotakin? Jokin meissä synnyttää ajatuksen. Mutta mikä?
Kysymys on merkittävä nimenomaan yksilön vastuun näkökulmasta. Voiko vaatia kauhalla, jos on lusikalla annettu? Voiko yhdestä legopalikasta rakentaa tornin?
Jos todettaisiin, että yksilö ei loppupeleissä pysty valitsemaan ajatuksiaan, jotkut varmasti käyttäisivät sitä hyväkseen. Villi veikkaukseni kuitenkin on, että toisten oikeudentaju kuitenkin riittäisi toimimaan "oikein". Mistä tämä ero johtuu? Miksi joku päätyy tekemään oikein, ja joku toinen väärin?
Miksi joku tekee sellaista, mikä vahingoittaa toisia? Silkkaa ilkeyttään? Koska on kusipää? No, jos tuo kelpaa vastaukseksi, niin MIKSI hän on kusipääksi tullut?
Mikä siis ohjaa valintojamme? Kaapissa edessäni on kaksi paitaa: vihreä villapaita ja punainen T-paita. Kumman laittaisin päälleni? Mikä saa minut valitsemaan villapaidan talvella? Entä T-paidan?
Vihreä ja punainen villapaita? Mistä ovat syntyneet ne "argumentit" joiden perusteella teen valinnan? Keneltä sain paidan? Miltä se tuntuu päällä? Mihin olen menossa ja millaiset normit siellä vallitsevat? Olenko taipuvainen noudattamaan normeja? Miksi? Miksi en pue päälleni sitä oranssia paitaa, joka roikkuu Seppälän henkarissa?
Miettikääpä hyvät ihmiset seuraavan päivän ajan, mihin päätöksenne perustuvat. Mitä sisäisiä rakenteita (ja mistä ne ovat syntyneet) ja mitä ulkoisia vaikuttimia päätöksen taustalla on. Ja mietipä sitten miksi edes pohdit mokomaa, tai et pohdi.
Emmekö me ole pelkkiä pelinappuloita suuressa systeemissä, jossa perhosen siivenisku saa asiat suistumaan raiteiltaan jossain muualla?
"Emmekö me ole pelkkiä pelinappuloita suuressa systeemissä, jossa perhosen siivenisku saa asiat suistumaan raiteiltaan jossain muualla?"
Nimenomaan! Tuntuu välillä, että maailma koostuu suurten ja pienten sattumien summista, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen jollain tavalla. Sellainen suht vanha leffa kuin Sliding Doors kuvaa aika hyvin tuota...
Ihana lukea teidän pohdintoja.
Chi, kiva jos pohdinnat miellyttävät. Kiva kuulla kommentteja pohdintoihin. Enpä muistakaan olenko nähnyt tuota Sliding doorsia - kannen ainakin. Joku toinenkin leffa oli tuohon liittyen, siinä oli myös kaksi vaihtoehtoista loppuratkaisua.
Niin, tavallaan sattumaa, tavallaan siinä ei kuitenkaan ole mitään satunnaista, eikä toisaalta silti mitään ennalta määrättyäkään.
Lähetä kommentti