Nainen ja ääni

Ai saakeli! Ystävä suositteli Puisto Blueseilla näkemäänsä artistia. Layla Zoe, melkoinen ääni. Kuulkaapa vaikka.

Erilaisia elokuvia

Tänään vietin makuunissa melkein tunnin, kun ei tuntunut mitään sopivaa elokuvaa löytyvän. Olisiko kellään mitään suosituksia?

työtyylikysely

Tein työkkärissä työtyylikyselyn, ja tässä sen tuloksia. Ei ihan sanasta sanaan, jätin pois joitain sellaisia, jotka eivät lainkaan tuntuneet sopivan.

Yleistä:

• taipumus tarkkuuteen ja täsmällisyyteen yhdistyy kärsivällisyyteen ja uppoutumiseen
• pyrkivät korkeatasoiseen lopputulokseen
• rationaalinen olemus peittää usein sen, että heillä on myös ymmärrystä tunne- ja ihmissuhdeasioissa
• eivät ole erityisen itsevarmoja ja itsenäisiä
• tärkeää asioiden oikein tekeminen
• melko vakaita ja ennustettavia
  
• pohjaavat toimintansa ja päätöksentekonsa aiempaan kokemukseen ja sääntöihin

Sosiaalinen toimintatapa:

• voi olla vaikea saada kosketus toisiin ihmisiin
• antavat itsestään asiakeskeisen kuvan ja ystävystyvät hitaasti
• olemus saattaa olla torjuvan ja varautuneen oloinen, vaikka arvostavatkin ihmissuhteita
• odottavat, että sosiaalisesti aktiivisemmat ihmiset tekevät aloitteen

Motivoivat tekijät:

• tarvitsee aikaa työn suunnitteluun ja toteuttamiseen
• haluavat työskennellä tasaisesti ja keskittyneesti, eivät pidä häiriöistä
• työssä kaipaavat varmuutta ja ennustettavuutta
• ottavat mielellään vastaan ohjeita ja määräyksiä
• tarvitsevat melko paljon huomiota ja kannustusta, vaikka eivät näytä sitä ulospäin
• haluavat tuntea itsensä hyväksytyiksi työyhteisössä

Vahvuudet:

• kärsivällisiä, sinnikkäitä, sekä systemaattisia
• hyvä keskittymiskyky ja kyky paneutua
• kyky kestää rutiinityyppistä työtä
  
• lähestyvät asioita systemaattisesti, johdonmukaisesti ja käytännöllisesti
• ahkeria ja tunnollisia

Heikkoudet:

• taipumus liiaksikin pelata varman päälle
• vaikea ottaa riskejä
• hitaita tekemään päätöksiä, ja päätöksenteko vaikeissa tai uusissa tilanteissa vaikeaa
• taipumus stressaantua, mikäli on monta tehtävää samaan aikaan, tai kaoottinen työympäristö
• haluavat miellyttää ja pelkäävät vastakkaista mielipidettä

Adjektiiveja(?!):

• vaatimaton, varovainen, miettii edut ja haitat, etsii tosiasiat, lempeä, hiljainen, itsekriittinen, harkitseva riskinottaja
• tosiasiallinen, looginen, varautunut, mietteliäs, epäluuloinen, vähäpuheinen, syrjäänvetäytyvä, pessimistinen
• Itsensä hillitsevä, mukavuudenhaluinen, kärsivällinen, ystävällinen, vakaa, ryhmäsuuntautunut
• tunnollinen, tarkka, systemaattinen, diplomaattinen, perfektionisti, kriittinen, analyyttinen

Tässä valossa olen selvinnyt yllättävänkin hyvin nykyisessä työssäni. Tosin testi on varmaan hieman värittynyt, ja näyttäisi muutaman vuoden kuluttua osittain toiselta.

teologiaa ja kasvatustiedettä

Millainen isä on taivaanisä? Millainen on hänen persoonansa?

Taivaanisällä on vain yhdet arvot, joita tulee lasten ehdottomasti noudattaa. Taivaanisän lähtökohta on, ettei kukaan hänen lapsistaan ole kelvollinen hänelle, yritti miten kovasti tahansa.

Taivaanisä lupaa, että saamme asua hänen luonaan, kunhan vain palvomme häntä, emmekä ketään muuta. Varmuuden vakuudeksi taivaanisä tapatti poikansa pelastaakseen muut lapsensa. Miten se mihinkään liittyi?

Taivaanisä on omasta mielestään täydellinen. Hänen suuret suunnitelmansa ovat kusseet sieltä ja täältä, mutta mikä ikinä meneelin pieleen, se on aina alakerran isännän syytä.

Taivaanisä antaa lasten päättää itse. Jos eivät tajua omaa parastaan, niin mitä se hänelle kuuluu? Ei hän voi kaikkia olla paimentamassa. Taivaanisä antaa lasten toteuttaa itseään, meni syteen tai saveen. Eikä hän todellakaan aio estää heitä loukkaamasta itseään, heidän täytyy saada tehdä oman mielensä mukaan.

(Taivaanisän vapaan kasvatuksen tuloksena hänen pitkätukkainen poikansa kävi riehumassa temppelissä tavalla, josta kerrotaan vielä tänäkin päivänä. No, lopulta poika ristiinnaulittiin - syyttömänä tietenkin, kuinkas muuten.)

Taivaanisällä on mielestään oikeus päättää, kuka saa elää, ja kuka ei. Suosittelisin taivaanisälle pitkää psykoterapiaa.

Alakerran isännällekin sentään jokainen kelpaa ihan omana itsenään.

Tällaisia erään ystävän kanssa tänään mietittiin. Ajatus taisi lähteä liikkeelle ihan maallisten isien ominaisuuksista, vaikka karkasikin sitten hieman pidemmälle.

3 pientä tahtia

Ostin sen kitaran. Lainasin kirjastosta "Learn to play Guitar with Metallica", ja tunnen nyt itseni ihan pahaiseksi teinipojaksi, kun koitan vääntää kolmen tahdin pätkää jostain Metallican introsta. Huraa! En oo kyl vielä Maijalta kysyny millon se pääsis tuleen treeneihin.

Juhannuksena ahisti muutaman tunnin, ja sen varmaan näki väkisin naamasta. Tällä kertaa ahistukseen oli kyllä ihan syy, ja kun ahistus oli ohi, niin olin oikeen melkein sosiaalinen ihan vaan siitä ilosta. Muuten olen ollut viime aikoina aika vetäytyvä, jopa juron puoleinen. Ei mulla vaan ole mitään sanottavaa. Ja levotonkin oli olo kaiken aikaa.

Kaikkiaan juhannus oli ihan kiva, viihdyn appilassa ihan hyvin - niin hyvin kuin nyt voi vain kylässä viihtyä. Panin kuitenkin merkille tuon lisääntyneen vaitonaisuuteni, ja pohdin siihen syitä. Ja kelpaanko itselleni sellaisena. Olen aina tottunut ajattelemaan, että puhelias ja sosiaalisesti aktiivinen on ainoa tavoiteltava tapa olla.

Vahingoitin äsken tarkoituksellisesti sanoillani toista ihmistä. Trollin perkeleet.

Ahdistuksentappajat

Mitäs ne nyt olikaan... Niin:

1. Elimistö reagoi uhkaan hyökkäämällä, pakenemalla, tai jäämällä paikoilleen. Jos nämä kaikki luontaiset toimintamallit tuntuvat myös uhkaavilta, alkaa ahdistaa. Syntyy poterosyndrooma: kranaattikeskitys lähestyy poteroa, ja ennen pitkää tulee osuma, joka räjäyttää sotilaan taivaan tuuliin. Ei voi siis jäädä paikalleen. Hyökkääminenkään ei tunnu mahdolliselta, koska silloin kuolee vihollisen luodista. Paetakaan ei voi, koska karkurit ammutaan aamunkoitteessa. Mitä voi tehdä, muuta kuin ahdistua? Täytyy koittaa tehdä ainakin joku näistä keinoista mahdolliseksi; päästää irti häpeästään, opetella taistelemaan, nauttia elämästä sellaisena kuin se on.
   
2. "Mikä minua uhkaa?" Onko uhka todellinen?
   
3. Ahdistukseen ei kuole, eikä siitä tule hulluksi. Olen siitä elävä todiste.
4. Luotan ihmisiin. "Hei voisitko tehdä jotain, kun mua ahdistaa nyt niin pirusti."
5. Menetykset (asioiden tai ihmisten) aiheuttavat surua. Annan surulle tilaa, se parantaa. "Olisin halunnut, mutta en saanut..."

Olihan niitä vielä jotain työkaluja, mutta en nyt muista.

Spykolooginen testaus

Eilen kävin työkkärin ammatinvalinnanohjauksessa. Psykologi tuntui hahmottavan hyvin elämäntilanteeni, sekä siitä seuraavat toiveet ja tarpeet työelämälle. Tänään kävin sitten testailemassa itseäni: "Olen sellainen enemmän kuin tällainen. Olen väittämästä eri mieltä. Olen näistä eniten tällainen työntekijä, ja vähiten tuollainen. Tämä kiinnostaa melko paljon.

Minusta nuo testit ovat vaikeita, kun vastaus on paljon kysymyksen tulkinnasta kiinni. Vastaisinko siten kuin haluaisin uskoa asian olevan, siten kuin uskon sen olevan jotenkin keskimääräisiniä hetkinä? Vai kenties miten haluaisin sen olevan, vaikken uskokaan sitä? Jos aavistan tietystä vastauksesta päästävän haluttuun tulokseen, paljonko se vaikuttaa asian tiedostamisesta huolimatta valintaani? Enpä ole myöskään saanut haltuuni tilastotietoa esimerkiksi ihmisten keskimääräisestä kärsivällisyydestä. Empiirinen havaintokenttänikään ei ole kovin laaja.

Kysymyksiin vastaillessa huomasin olevani sekä huithapeli, että säntillinen. Kaipaan selkeitä kaavoja, mutten sitten noudata niitä. Aiemmin vaadin itseltäni täydellisyyttä ja ylivoimaista menestystä, mutta opettelen nykyään ottamaan kaiken rennosti. Pelkään saavani kritiikkiä, samalla kun sen vastaanottaminen ei hätkäytä minua. Mutta kyllähän näihin tolkkua saa, kun pohtii niitä tulkintoja ja vivahteita.

Elämä on M O N I M U T K A I S T A - kun sen oikein oivaltaa.

Koskahan psykoloogiaankin saataisiin jonkinlaiset tippa- tai liuskatestit: Koehenkilö on 1,5 yksikköä sosiaalinen ja 1,2 yksikköä pitkäjänteinen. Siitä irtoaisi varmaan Nobeli.

Mies ja kitara (ja taustalaulaja)

Olen tehnyt valintani. Tästä se ura urkenee. Minusta tulee muusikko ja kirjailija. Sivutyönä hoidan lottoarvontojen virallisen valvonnan sunnuntaisin, kun siitä saa hyvät lisät. Ammatinvalinnan ohjaajalle on aika ensi viikolla, ja lueskelin esitteestä, että ohjauksen tueksi voidaan tehdä erilaisia testejä. Sisältyyköhän niihin laulukoe ja konekirjoitustesti?

Ainakin olen melkein päättänyt ostaa kitaran ja jonkinlaisen opetusvihko-DVD-nuotti-järjestelmän. Opettelen ensin itsekseni, ja sitten terapian päätyttyä alan käydä kitaratunneilla, tai ehkä jonkinlaisessa bändikoulussa. Sen jälkeen menen Amerikan idolsiin - siellä kun on laajemmat markkinat. Ei suomessa levyjä myymällä pärjää, mutta toista se on Ameriikan mantereella.

Aikoinaan koulussa soittelin bassoa. Sain ihan hyvän musiikin numeronkin, enemmänkin yrittämisestä kuin mistään erityisistä lahjoista. Opettajalla oli tapana palkita aktiivisuudesta. Kirjoittelin biisinsanojakin, enimmäkseen ne syntyivät ja kertoivat tuskasta. Sitten yksi perkele varasti vihkoni kun sen piti värkätä niihin biisit. Kenen lauluja laulat, niin! Piracy is stealing!

Ei sillä, että minusta oikeasti muusikoksi tai esiintyjäksi olisi. Olisi vain kiva osata soitella, ihan omaksi iloksi. Näen niin usein unta kitaroinnista ja bändihommista, että voisi kuvitella sen olevan jonkinlainen haave. Haluan katsoa, miten pitkälle ilman sävelkorvaa ja rytmitajua pääsee harjoittelemalla. Onnea vaan opettajalle, taidankin tietää jo yhden potentiaalisen...

Sitten kun olen harjoitellut tarpeeksi, pyydän Maija Vilkkumaan mukaan bändiin, ja lähdetään Metallican kiertueelle lämppäriksi. Täytynee hommata teräskielinen kielinen kitara, niin sopii paremmin tyyliin, kuin joku espanjalaislandola. Pthyi!

Menneisyyden paloa

Kävin tänään kirjastossa, ja lainasin kaikkea vanhan ajan musaa. Metallicalta lähes koko tuotannon, Nirvanan unplugged in New York, ja Offspringin smashin. Niitä levyjä, joita kuuntelin silloin nuorena. Kuulostivat loistavilta edelleen, Metallicalta ehdoton suosikkini on suoraviivaisuudellaan ja rytmillään loistava Ride the Lightning. Ostin myös Joel McIverin kijan Metallica. Siis jo toinen kirja viikon sisään. Toinen musiikkiaiheinen myöskin, edellinen kun oli tuo "Maija".

Tuo nuoruus on jotenkin takertunut minuun, eikä päästä irti. Ehkäpä henkinen kasvuni on pysähtynyt johonkin teinivuosille, ja yritän nyt jatkaa siitä eteenpäin. ;D On vaikea päättää yrittäisikö kaivaa sieltä esiin sen mikä sinne vetää, vai koittaisiko keskittyä tähän aikuisuuteen ja tulevaan elämään. Jotenkin kuitenkin on sellainen olo, että siellä jossakin on jotakin kesken. Joitakin asioita, jotka kaipaavat työstämistä. Lieneekö tämä nyt sitten se kolmen kympin kriisi?

Ikävöimästä itseni yllätin

poikavuosien kavereita kaipailin,
sitä yhtä hullua etenkin,
jonka autolla me aina kruisailtiin.
Ja sitä toista, joka kahvitunnilla
veti nenäänsä tuhkaviivoja.

Niin. "Maija" nosti esiin vanhoja unelmia,
maailmalle vihaisen punkrockarin,
kolme muskettisoturia kuin paita ja perse.

Hanhiniemi kolahti tänään. Se jonka biisistä tuo on lokalisoitu.
Oivalsin, mistä biisissä on kyse - mitä on Pauli poika mietiskellyt.
Osui ja upposi. Niinpä niin.

Poikavuosien kavereita kaipailin.

Haikailua ja Haihattelua

On ollut raskas päivä. Raskas kevät. Teki mieli tarttua puhelimeen, mutten tiennyt kenelle olisin kirjoittanut. (Puhelin ei suinkaan ole puhumista varten...) Totesin, että ne ihmiset, joille tällaisista viitsii turista, ovat täällä. Suurin osa ystävistäni (oman kokemukseni mukaan, ja kun sukulaisia ei lasketa) on ihmisiä, joiden nimeä en tiedä. Joita en koskaan ole tavannut. Ihmisiä joista tästä huolimatta tiedän enemmän kuin monista live-elämäni ihmisistä, ja jotka myös tietävät minusta enemmän. Minäkö nörtti?

On ollut raskas päivä. Raskas kevät. Olen ollut tänään ahdistunut, enemmän kuin pitkään aikaan. Jokin pyrkii ulos minusta niin, että olen revetä liitoksistani. Toisaalta olen turta ja vetelä, enkä pysty liikkumaan. Ajatteleminen turhauttaa, sisimpäni pyrkii pois tästä tietoisuuden tilasta.

Turhautuminen ja epätoivo. Ajatusten keskittyminen niihin seikkoihin, jotka ovat heikosti. Niihin asioihin, joiden uskoisi tuottavan tyydytystä, mutta joihin pyrkiminen toisaalta tuottaisi niin paljon häiriötekijöitä, että lopputulos hukkuisi niihin, menettäisi merkityksensä.

Nuoruus on kirosana. Se herättää kaipuuta ja nostaa esiin tuskan. Näen sen, mitä olin ennen, ja joka nyt näyttää olevan poissa, ikuisesti. Mitä se jokin mahtoi olla? Kyky ja mahdollisuus olla läsnä toisten ihmisten kanssa? Luovuus? Idealismi? Maailman parantaminen?

Jäljellä näyttäisi olevan selviytyminen ja toisten tarpeiden täyttäminen. Sulkeutuneisuus. Tietysti nämä rajoitteet ovat vain omissa ajatuksissani, ja oikeasti kaikki on mahdollista. Oikeasti menneiden pitää antaa mennä, olla tyytyväinen siihen mitä on, eikä haikailla sen perään, mitä ei ole. Oikeasti huomenna on uusi päivä, ja uudet kujeet.

[Pieni varovaisen tukahtunut huuto, ja pahoittelut, mikäli joku häiriintyi.] On ollut raskas päivä. Raskas kevät. Joskaan ei niin raskas, ja eri lailla, kuin oli viime vuonna.

tunteet ovat todelliset

On tapahtunut paljon. Paljon ja ei mitään. Olen tunneihminen. Olen sitä, vaikka koitankin peittää järjellä tunteen äänen. Tunne on voimani ja moottorini - jarruni ja ohjauspyöräni. Liikun tai olen paikallani vain tunteen voimasta, järjellä ei ole minussa valtaa.

Äkkinäinen mieliteko tai innostuksen puuska voi saada minut liikkeelle. Voin lähteä metsästämään tiettyä tunnetta, jonka kuvittelen saavuttani suunnittelemallani tavalla. Saatan pettyä karvaasti, jos en sitä löydä. Tunteet ajavat minut pakosalle toisiin maailmoihin, seuraamaan muiden ihmisten elämää. Tunteet saavat minut pysymään paikallani.

Olen ollut aina varma, etteivät tunteet ole täysin totta, että ne ovat epätosia ja värittyneitä. Olen ollut varma, että järki löytää totuuden. Kuvitellut, että päättelemällä tai tutkimalla voi löytää oikean vastauksen, ja tunteet vain häiritsevät sen esiin kaivamista, johtavat logiikkaa harhaan.

Huomaan olleeni väärässä.

Tunteet ovat ainoa varmasti todellinen asia. Oman päättelyn rakenteista ja motiiveista on vaikea päästä totuudenmukaiseen käsitykseen. Tunteet manipuloivat ajattelua, joka on myös kokemusteni ja oppimiseni orja. Voin perustella itselleni asiat niin tai näin. Tunteeni kertovat sen, miten todella todella asioihin suhtaudun. Tunteet nousevat minusta aidosti, siitä toiminnasta, niistä olosuhteista, ja ennen kaikkea niistä ajatuksista, joiden keskellä elän.

Niinpä oppiakseni jotakin itsestäni, voisin koettaa keskittyä enemmän tunteisiini. Kuuntelemaan itseäni. Ehkäpä niistä löytyy jotakin arvokasta.