maanantai 26. marraskuuta 2007

Tuposta asiaa

Ei tuppo vaan tupo. Ei nyt ole mitään kriisiäkään, joten kehittelen tässä tällaisen ajattelemattoman ajatuksen. Vastatkaas tyhmälle, jos joku tietää.

Nyt on siis taas se aika, kun kaikki haluavat enemmän. Ja saavat. Osa enemmän, osa vähemmän. Ei ole tarkoitus ottaa kantaa siihen oliko nyt TEHYn työtaistelu oikeudenmukainen, tai heidän saamansa korotukset, tai se, etteivät he ole saaneet niitä korotuksia jo aikaa sitten. Eikä mihinkään muuhunkaan yksittäiseen ammattialaan tai liittoon.

Sen sijaan olen ihmetellyt, mitä hyötyä näistä korotuksista oikeasti on kenellekään? Jos oletettaisiin vaikka esimerkiksi, että pennin pyörittäjät saisivat kymmenen prosentin palkan korotuksen (koska se on helpompi laskea) Työnantajalle tämä tarkoitta sosiaaliturvamaksuineen hieman suurempaa kulun lisäystä. Sanotaan nyt vaikka 14 % lisää palkkamenoja. Samaan aikaan palkkoja nostetaan nikkelikaivoksessa, keskisuuri kuljetusliike oy:ssä, huoltamoilla jne. Eri puolilla tehdyt palkankorotukset nostavat hankintahintoja, sanotaan nyt vaikka 10% (koska se on helppo laskea) Nyt siis penninpyörittämön henkilöstökustannukset ovat kasvaneet 14% raaka-aine kustannukset 10 % ja kaikki muutkin kustannukset sanotaanko 5 %. Niinpä tuotteen hintaa on kulujen peittämiseksi nostettava, sanotaanko nyt 7 %.

Nyt kun tämä tapahtuu joka paikassa, niin mitä hyötyä siitä palkankorotuksesta oli, kun saman tien kaikki kallistui samassa suhteessa?

Ai niin, valtion verotulot kasvoivat merkittävästi.

Ja Kiinalaisilla menee hyvin, koska työ on entistä kannattavampaa teettää Kiinassa.

Me halusimme vapaat markkinat, halpoja tuotteita, ja nyt me itkemme, kun työpaikkamme muuttavat ulos maasta? Pitäisikö katsoa peiliin? Jos me haluamme jotain halpaa, sen tekee joku muu kuin Suomalainen. Yhä vain todennäköisemmin. Jos ei Kiinassa, niin sitten Suomessa.

Tässä on nyt varmaan enemmän virheitä kuin asiaa. Siksi minä en vastaakaan tämän maan finanssipolitiikasta, ja siksi tämä olikin kysymys: Mitä hyötyä on jatkuvista palkankorotuksista kenellekään muulle, kuin Kiinalaisille?

2 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Mielenkiintoista asiaa kirjoittelet. En ole minäkään – onneksi – Suomen verotuksesta tai valtiontaloudesta päättämässä, joten oma pohdintani on sen mukainen.

Ensimmäisenä tuli mieleen klassinen kysymys: Kumpi tuli ensin – muna vai kana? Tarkoitan sitä, että ovatko ne hinnat (palvelut ja tuotteet) noin yleisesti ottaen kuitenkin nousseet ennemmin kuin palkka. Palkkoja pyritään tasaamaan ns. indeksikorotuksella silloin tällöin. Tuo korotus ei ole järin suuri.

Eräs yritys, jossa joskus olin töissä, epäsi minulle luvatun palkankorotuksen vetoamalla indeksikorotukseen: Sehän on kuulemma palkankorotus. Piti minua varmaan tyhmänä: indeksiin sidottu ja henkilökohtainen palkankorotus ovat aivan eri asioita. Lisäksi palkankorotus oli luvattu minulle jo ennen kuin indeksikorotuksesta oli tietoa. Asiaa vain vitkutettiin. Noh, periaatteen ihmisenä otin loparit.

Minusta on kummallista, jos työmäärä jatkuvasti kasvaa ja henkilöstöltä odotetaan /vaaditaan yhä enemmän, mutta palkkaa ei kuitenkaan tarkisteta. Nyt täytyy muistaa, että Kiinassa myös elinkustannukset ovat käsittääkseni pienemmät. Siksi palkkavertailu noin periaatteessa ei toimi suoraan. Pitäisikin miettiä, miten Suomessa voitaisiin tehdä yritystoiminnasta joustavampaa ja houkuttelevampaa, että täällä kannattaisi toimia.

Mielenkiinnolla jään odottamaan muitakin mielipiteitä. Kuten jo mainitsin, en ole minäkään mikään finanssinero, joten saatan olla hyvinkin väärässä monessa asiassa.

Jr. Jones kirjoitti...

Kiitos kommentistasi. Jatkan tästä taas pohdintaa...

Jep! Tuo onkin hyvä pointti, kumpi oli ensin. Luulenpa, että kyseessä on noidankehä, jossa palkan ja hintojen korotukset pitävät toisiaan yllä.

Kiinassa elinkustannukset ovat halpoja myös siksi, että työ on halpaa ja olosuhteet vaatimattomat. Ja siksi työ kannattaa teettää kiinassa, eikä Suomessa.

Jos meillä laskettaisiin palkka- ja elinkustannuksia samassa suhteessa Kiinan tasolle tai sen alle, (palkkaa saataisiin 100 € ja maito maksaisi 1 snt) niin jopa olisi suomalaisilla töitä. Ruotsalaiset yritykset säästäisivät useita satoja prosentteja palkkakuluissa teettäessään työn suomessa.

Kiinakin alkaa vaurastua, työn hinta nousee, ja on etsittävä uusi halpamaa. Globaalistihan tämä on hyvä asia, sillä näin köyhätkin maat vaurastuvat ns. normaalilla tavalla. Meidän on silloin kuitenkin hyväksyttävä se, että tuo vaurastuminen on meiltä jo vaurailta pois, kun raha jakautuu tasaisemmin.

Minusta ratkaisu tuohon työn lisääntymiseen ei ole palkan korottaminen, vaan työmäärän vähentäminen. Taas tämä toimii myös toisinpäin: mitä enemmän maksetaan palkkaa, sen vähemmän on varaa palkata henkilökuntaa.