Tää kaikki sattui liian lujaa pieneen enkeliin
joka kaiken turhan antaneena särkyi asfalttiin
Nyt hän yksin valvoo ja laiturilla odottaa
että laiva saapuu ja sirpaleet pois kuljettaa
-Yö-
Kertsi tuo mieleeni siskon. Oman enkelini, joka melkein särkyi asfalttiin. Prinsessan, joka urheasti nousi ylös ja jaloilleen. Jonka haavat paranivat ulkoa, mutta pelkään, että sisältä ne eivät ole arpeutuneet. Toivottavasti olen väärässä.
Jos en, voisinpa kantaa osan siitä puristavasta taakasta, joka tulee kaikkialta ja ei mistään. Tuskaan josta ei saa otetta, jotta voisi taistella irrottaakseen sen kuristavan otteen kaulalta. Tuska ja ahdistus. Nuo möröt jotka hiipivät varjoissa ja seuraavat kaikkialle. Olisipa jokaisella joku, joka voisi kantaa osan taakasta.
Helpotuksen hinta - se on liian usein liian kova.
Rakastan sinua sisko - jos muuta en osaa.
Koitas pärjätä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti