Leijan lennätyksestä

Nyt on ollut vähän sellainen kutina, että ollaan lähellä sukellusta. Sellainen aavistus, että on päästetty leijalle vähän liikaa löysää, nostettu se vähän liian korkealle, ja nyt on ilma loppumassa siipien alta. Jos näin kävisi, olisi seurauksena hallitsematon putoaminen. Alan varovasti vetää narua sisään, ja tarkkailen tilannetta. Koetan hapuilla leijaa ajatuksillani. Se tuntuu jossain määrin raskaalta, mutta liitää kuitenkin vielä, vaikka ajoittain läpättääkin levottomasti.

Toisella silmällä tutkin leijan lennätyksen abc:n kannesta kanteen etsien kuumeisesti tietoa siitä, mikä olisi leijan optimaalinen lentokorkeus. Sellainen vakiokorkeus, jossa pääasiassa tulisi pysytellä. Yksityiskohtaisia ohjeita löytyy siiä, miten leijan saa lentämään yhä korkeammalla, tekemään erilaisia silmukoita ja niin edelleen, mutta missään ei sanota KUINKA korkealle sen pitäisi nousta.

Onko 5 metriä ok, vai onko syytä etsiä vikaa, joka estää leijaa nousemasta korkeammalle? Onhan ikävää, jos tuulenpuuskat paiskovat leijaa milloin mihinkin esteeseen ja pyrstö hakkaa lennättän naamaa. Onko sitten hyvä jos leija lentää 150 metrissä? Tulisiko pyrkiä pitämään se kaiken aikaa siellä asti? Tuolloin saa osakseen hyväksyviä katseita, mutta myös ympäristön odotukset ja sitä myötä paineet kasvavat. Ja jos tuuli äkkiä tyyntyisi, tai muuten menettäisi leijan hallinnan, tulisi koko komeus ryminällä alas maahan saakka, ja hajoaisi varmasti palasiksi. Tai entä jos naru katkeaakin, ja leija karkaa käsistä? Miksei näistä asioista kerrota missään? Miksi vain rakentamiseen annetaan ohjeita?

Olin varma, että nyt on terapeuttini saanut vainun ja koittaa saada selville olisiko tästä mennyt kaksisuuntainen. Kunnes kuulen kysymyksen: "Onko kenties niin, että joudut kaiken aikaa kamppailemaan masennusta vastaan?"