Onko mahdollista olla taivaanrannan maalari, ja taistelija - samassa elämässä?
On kiistämätön tosiasia, että kriisin alkaessa tarvitaan kipeästi niitä, jotka tarttuvat toimeen ja tekevät sen mitä pitää tehdä, vaikka rikkoisivat siinä samalla itsensä. Ilman taistelijaa ei uneksijalla ole tulevaisuutta.
Kuitenkin, kun taistelut on käyty ja vain savuavat rauniot ovat jäljellä - kaikki on rikki ja haavoilla - tarvitaanko silloin joku, joka maalaa paremman huomisen? Niitä, jotka haluavat tehdä rumasta kaunista, ja ovat siksi jopa valmiita kääntämään selkänsä elämän raadollisuudelle, kieltäytymään totuuden näkemisestä ja ylläpitämään unelmia?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Oletpa tainnut oivaltaa aiheesta jotain olennaista... Kunpa vaan pystyisi löytämään itsestään tarvittaessa ne molemmat oikeaan aikaan. Meikäläisessä ne ainakin ilmiintyvät turhan omalakisesti, ja liemessä ollaan, kun taistelijaa kaipaillessa saa paikalle vain idealistin taivaanrannanmaalarin.
Tätä minäkin olen miettinyt. Vaikuttaisi että oli hallinnassa kumpi tahansa, suunta on aina siihen vastakkaiseen.
Millan,
Niin, olisihan se hienoa. Ajattelin asiaa myös ihmiskunnan laajuudessa, millainen tarve näille molemmille stereotyypeille ja niiden edustajille siinä on.
Kami,
suunta on kai yleensäkin pois siitä mitä tällä hetkellä on, ja kohti sitä, mitä vielä ei ole.
Aika tärkeää olisi kai se, että ne eri kulmista asiaa katsovat tulisivat jotenkin toistensa kanssa juttuun ja pystyisivät tarvittaessa jopa yhteistyöhön, puhutaanpa nyt sitten sosiaalisesta todellisuudesta tai ihmisen pään sisäisistä kamppailuista, vai mitä tuumailette?
Niin, kyllähän se varmaan helpottaa, jos toista ihmistä arvostetaan. Ehkä on myös vielä kolmannen tyyppisiä ihmisiä, jotka toimivat linkkinä noiden erilaisten ääripäiden välissä.
Tässähän päästään luomaan jonkinlaista rooliluokitusta.
Luulisin, että suurimmat taistelijat ovat olleet aikamoisia taivaanrannanmaalareita ja idealisteja myös. Muuten he eivät kenties olisi tunteneet tarvetta taistella sen puolesta, minkä uskoivat oikeaksi...
En tiedä onnistunko kommentoimaan tänne, kun en äsken onnistunut. Siltä varalta, että aiempi kommenttini ei tullut perille, niin onneksi olkoon myös uudesta työstä!
Chi,
Saattavathan nuo ollakin. Toki esimerkiksi oman olemassaolon (ja lievemmästi hyvinvoinnin) puolesta moni on varmaan valmis taistelemaan ilman sen suurempaa idealismiakin, jos tarve tulee.
Toiset taas ehkä jäävät herkemmin tuleen makaamaan ja lamaantuvat olosuhteiden edessä.
Lähetä kommentti