"Asia on vakava, sen vakavuudesta ollaan tietoisia ja silti siihen ryhdytään omasta vapaasta tahdosta."YLPEYS
Tarkemmin "vääränlainen" ylpeys. Ehkä tämän katalan kuolemansynnin välttämiseksi joihinkin meistä on joskus pyritty istuttamaan sellainen oikeanlainen vaatimattomuus, eli arvottomuuden tunne. Ettei nyt vaan ylpistyttäisi liikaa. Tässä tarkoitettu ylpeys on kuitenkin sitä, että asettaa itsensä muiden yläpuolelle, muita arvokkaammaksi. Teenkö minä niin?
KATEUS
Minusta kateellisuudessa ei sinänsä ole mitään pahaa. Eikö tunnu aika hyvältä kuulla, että joku on niiiin kateellinen tuosta uudesta hienosta autostani, tai siitä ja tästä ominaisuudestani? Kateuden pahentaa ilkeys, "pois sinulta, mitä minullakaan ei ole" -asenne. Kateus taitaa myös olla eräällä tapaa ylpeyden vastapeluri. Myrkyllinen ylpeys synnyttää helposti myrkyllistä kateutta. Olenko minä kateellinen?
VIHA
Eikös tämäkin ole ihan tervettä. Voisi ajatella, että vihan tehtävänä on antaa meille voimaa asettua sortajaa ja väärintekijää vastaan, jolloin se olisi osa itsepuolustusjärjestelmäämme. Vihasta pelottavan tekee se, että monissa ikävissä ja kohtalokkaissakin tapahtumissa juuri irralleen riistäytynyt viha on ollu läsnä. Vaan se ei liene vihan syytä, jos valitaan väärät keinot. Taustalla ovat ehkä vahingolliset arvot ja toimintamallit. Tokihan krooninen viha myrkyttää mielen, eihän vihaa ole jatkuvaksi olotilaksi tarkoitettu. Missä näkyy minun vihani?
LAISKUUS
Tämäpä on vaikea. Minua kenties eniten koskettava näistä seitsemästä. Enkä minä ole vielä ehtinyt määrittää suhdettani siihen, enkä perehtyä laiskuuden olemukseen. Se hyöty laiskuudesta kuitenkin on, että se mahdollistaa kehityksen. Kun ei viitsi nähdä vaivaa, keksii aina helpomman keinon. Vai oliko muka pyörän keksiminen vain jotenkin ylevää haastetta aivoille?
AHNEUS
On hyväksi ihmiselle olla hivenen ahne. Ahne elämälle. Ahneus on halua ottaa tehokkaasti irti se, mikä on saatavissa. Mustaksi ahneuden muuttaa välinpitämättömyys ottamisen seurauksista. Omaan ahneuteeni törmäsin yllättäen palkkatoivetta esittäessä. Yhtäkkiä riittävä ei ollutkaan enää tarpeeksi, vaan halusi vähän enemmän ja aina vaan vielä vähän enemmän.
KOHTUUTTOMUUS
eli suhteellisuudentajun puutteellisuus. Mustalta näyttää minun silmiini, ihan oikealta kuolemansynniltä. Varmasti minäkin olen kohtuuton, vaikken liiemmälti arvostakaan tätä ominaisuutta kanssaihmisissä - no, korkeintaan viihdearvonsa vuoksi.
HIMO
Absoluuttinen, pakonomainen tarve saada jotakin, yleisesti ottaen mielihyvää. Mielihyvähän on olemassa, jotta osaisimme tavoitella sitä, mutta mikä on mennyt vikaan, kun pakkomielteinen himo jyrää yli kaiken muun, jättämättä orjalleen minkäänlaista valinnan mahdollisuutta. Toisaalta, eihän se silloin täytä kuolemansynniltä vaadittavaa suostumuksen ehtoakaan.
Onko noita kuolemansyntejä nyt oikein tosissaan mietitty loppuun saakka? Kaipaisivatkohan ne hiukan uudelleenarviointia? Ehkäpä nämä yleisiksi kuolemansynnin toteutumistavoiksi määriteellyt seikat kuvaavat hyvin aikansa käsityksiä. Varsinainen määritelmä kuitenkin soveltunee hyvin moraalittoman toiminnan mittariksi.
Pakko vielä tähän loppuun todeta, että "Seven" aikanaan oli yksi minuun vahvimmin vaikuttaneista psykologisista trillereistä. Kun käveli leffasta ulos, oli sellainen olo, että joku hallitsee elämääni.
6 kommenttia:
Tämäpä oli mielenkiintoinen kirjoitus! Kysymyksesi lienee retorisia – en ainakaan osaa sinua analysoida, koska niin hyvin en sinua tunne kirjoitustesi perusteella, että sellaista rohkenisin tehdä. Mutta ilmaan heitettyinä ne (kysymykset) ovat sellaisia, joita kukin voi miettiä omalla kohdallaan.
Minusta noita ns. kuolemansyntejä voisi olla enemmänkin – tai vähemmän. Eihän esim. viha itsessään ole syntiä, vaan se, mihin se kenties johtaa. Kateuttakin on monenlaista – samoin ylpeyttä. Eikä kaikki kateus tai ylpeys tosiaan ole ns. negatiivista.
Itse olen ”saanut” sellaisen kasvatuksen, että on otettu luulot pois ts. pidetty huoli, ettei mikään nouse päähän ts. istutettu juuri tuo kuvaamasi arvottomuuden tunne. Kuitenkin samaan aikaan eräät sukulaiset ovat moittineet (koko perhettämme) ylpeilystä (mikä liittyi asuinpaikkaamme). Varsin ristiriitaista.
Minuunkin Seven teki suuren vaikutuksen. Olen katsonut sen useamman kerran, mutta tietenkin se eka kerta oli paras, koska silloin ei tiennyt loppuratkaisua.
Juu, retorisiahan nuo. En minä tosin olisi pahastunut, vaikka olisit niihin vastannutkin. Olisihan se tavallaan ollut mielenkiintoista tietää toisten mielikuvia.
Juu, tuo jäi vähän tyngäksi kun tuli jo pohdinnalle pituutta. Ajattelin tuosta vielä etsiä taustalta ne "todelliset pahan perikuvat", jotka noista esitetyistä asioista tekevät kavahdettavia.
Mielenkiintoisia ajatuksia. Itse ajattelen noista jotenkin niin, että pieni ripaus noita ei yleensä haittaa vaan se voi ilmetä myös jotenkin positiivisessa mielessä.
Poikkeuksena tähän lienee kohtuuttomuus, joka jo itsessään vähän vesittää "pienen ripauksen" idean. Ehkä voisikin sanoa, että nuo kaikki ovat varsin negatiivisia asioita, jos ne esiintyvät yhdessä kohtuuttomuuden synnin kanssa. Ehkä niitä on ylenmääräisinä ajateltukin, kun niistä on lista tehty.
Niin varmaan onkin. Ja voisihan tuon sanoa niinkin, että kaikenlainen ilkeys ja toisten tietoinen vahingoittaminen oman tyydytyksen vuoksi on pahasta.
Ilkeyden ilmenemismuodot ovat niin monet ja se on lisäksi taitava naamioitumaan niin, ettei sitä välttämättä aina saada todistettua läsnäolevaksi, vaikka se olisi kaikkien käsin kosketettavissa.
Blogistanian viisauden ja oikeudenmukaisuuden maineeni vaarantaen totean tässä yhteydessä hyvin yksinkertaisesti: eri kiva kuva. =)
Joo, hieno on, vaikkei toki omani. Klikkaa kuvaa ja pääset lähteille.
Lähetä kommentti