keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Sillä ja hilkulla

Kävin tänään työhaastattelussa. Tilanne on sikäli hauska, että en ollut varsinaisesti edes hakenut kyseistä paikkaa. Menin oikeastaan katsomaan, millaisesta hommasta olisi kysymys. Samalla siinä hoitui myös työhaastattelu. Sovimme, että ilmoitan mihin tulokseen tulen, ja mikä on palkkatoiveeni.

Hirmuisen hankala asia tuo palkkatoivomus. Ei haluaisi pyytää liikaa, muttei toisaalta myöskään liian vähän. Kun on huonosti käsitystä siitä, millainen palkkataso alalla ja kyseisessä työpaikassa on. No, kaivelin tessin ja laitoin siihen jonkin verran päälle.

Melkein heti sain myönteisen sävyisen vastausviestin sähköpostiini, ja viimeistään perjantaina lupasivat ilmoittaa tulenko valituksi. Nyt ei sitten muuta kuin odotellaan ja toivotaan.

Työ sinällään vaikutti oikein sopivalta. Se on konkreettista ja selkeää. Ilmapiiri vaikutti mukavalta, samoin firman johtaja ja työnjohtaja. Työmatkakin hoituu noin vartissa.

Voi tätä odottelun jännitystä.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Peukut pystyssä täällä toivottelen parasta!

Jr. Jones kirjoitti...

Kiitos kiitos. Etukäteen jännitti kyllä itseasiassa vielä enemmän, sellaista puolipaniikinomaista jännittämistä, ettei pystynyt keskittymään asian miettimiseen lainkaan.

Tiina kirjoitti...

Onnea! Toivottavasti tärppää. :)

DorianK kirjoitti...

Peukut pystyssä myös täällä.

Niinhän tuo joskus on, että päätösten tekeminen ja asioiden oleminen (omalta osalta) auki on jännittävämpää ja stressaavampaa kuin odottelu. Eihän se odottelukaan välttämättä mukavaa ole, mutta sovittu aikataulu tulosten suhteen auttaa siihen mukavasti.

Jr. Jones kirjoitti...

Tiina,
toivotaan niin.

Doriank,
näinhän se. Nyt on peli pelattu, ja katsotaan mihin se riittää. ;)