Olen luullut, että näkemäni harmaa on ollut kirkasta. Mutta ei se ollutkaan. Luulin, että musta on normaalia. Mutta ei se ollutkaan. Luulin, että ahdistus on oletusarvo, mutta ei se ollutkaan. Edessäpäin näkyy valoa. Ihan helvetisti kirkasta valoa.
Kami kuomaseni. Kiitos kommenteistasi. Läsnäolosi lämmittää. Ja muuta ällöä... =D
Olen oikeasti vähän otettu siitä, että käyt kommentoimassa, koska kaikista maailman ihmisistä sinä olisit ehkä viimeinen, joka tekisi sen jostain muusta syystä kuin puhtaasta mielenkiinnosta.
Olemme siis saman pariston kaksi eri napaa? Toinen raivoaa ulospäin, toinen sisälleen, mutta energia on sama. Mielenkiintoista.
Pahus kun se blogisi ei enää ole luettavissa. En päässyt siinä kovin pitkälle taaksepäin.
Kirjoitat sellaisista asioista, joista minulla ei ole minkäänlaista kokemuspohjaa, joten en ikinä osaa, enkä oikein voikaan kommentoida mitään. Ilmoittelen vain, että käyn kuitenkin lueskelemassa.
Kauhean kiva, että edessä on valoisampia näkymiä. :)
Niin, veikkaan että olen vähemmän ahdistunut juuri siksi. Tosin vain välillisesti, koska se ulospäin suuntaava toiminta aiheuttaa myös ahdistusta ja syöksykierteitä ellei ole täysi sosiopaatti.
Minä en esimerkiksi voi oikein juoda viinaa ollenkaan, minkä olen joutunut toteamaan jo liian monta kertaa. Ja sekin on huono. Tila käy pieneksi. Tosin siinä kohdassa rakentava ajattelu ja sellaisten typerien solmukohtien purkaminen sisäisellä dialogilla on järkevää.
"En voi mennä julkisille paikoille tai yökerhoihin selvinpäin."
"Mikset?"
"Ilo ilman viinaa on teeskentelyä"
"Oletko yleensä iloinen känissä?"
"En oikeastaan sen iloisempi kuin muutenkaan."
"Ja..."
"Humalaiset ihmiset ovat idiootteja."
Huvittavinta on että meillä kaikilla on vastaukset kysymyksiimme, muttemme ehkä osaa tavoittaa niitä kun emme näe metsää puilta, tai emme uskalla.
Tiina: =) Ei minullakaan ole kokemusta kaikista asiosta, joita kommentoin, mutta siinähän sitä tulee. Enkä minä asiavirheistä tai ymmärtämättömyydestä suutu, joten kommentoi vain. Sinun näkemyksesi ovat yhtä oikeita, vain eri näkökulmasta.
Kami: Minäkin lopetin viinan juomisen, koska totesin uppoavani jossain vaiheessa niin synkkiin mietteisiin, ettei se ollut enää lainkaan mukavaa. Nykyään harvakseltaan saatan seurustelun vuoksi juoda, mutta yleensä en mihinkään baariin halua lähteä. Siellä vain ahdistaisi.
Noiden sisäisten kysymysten esittäminen on vaikea asia muistaa.
Brim: Minä teen parhaani vetääkseni valoa puoleeni. Ja parhaani täyttääkseni sillä yhä suuremman osan elämääni, kieltämättä silti pimeänkään olemassaoloa.
Nosta sinä vain päätäsi, niin katson sinua silmästä silmään. Voit ympäröidä minut, vaan näen kyllä lävitsesi. Voit väsyttää minut uuvuksiin, mutta minä piristyn taas. Voit pelotella tulevalla, kuljen sitä kohti kuitenkin. Jos haluat, voit kiusata menneillä, olen jo nähnyt sen kaiken.
Nosta esiin risa ja viallinen, katson mitä voin sille tehdä. Pysäytä minut, niin katson ympärilleni. Heitä minut leijonille, niin minä kesytän ne. Etsi sinä lukot, ja minä etsin avaimet.
8 kommenttia:
Hyvä juttu. Minulle kävi noin pari vuotta sitten. Siitä lähtenyt prosessi korjasi pikkuhiljaa asioita.
Käyn läpi samoja juttuja toki edelleen, mutta ne eivät möyhennä enää täysin, korjaan suunnan nopeasti. Kirjoitin siitä joskus blogissani.
Kami kuomaseni. Kiitos kommenteistasi. Läsnäolosi lämmittää. Ja muuta ällöä... =D
Olen oikeasti vähän otettu siitä, että käyt kommentoimassa, koska kaikista maailman ihmisistä sinä olisit ehkä viimeinen, joka tekisi sen jostain muusta syystä kuin puhtaasta mielenkiinnosta.
Olemme siis saman pariston kaksi eri napaa? Toinen raivoaa ulospäin, toinen sisälleen, mutta energia on sama. Mielenkiintoista.
Pahus kun se blogisi ei enää ole luettavissa. En päässyt siinä kovin pitkälle taaksepäin.
Kirjoitat sellaisista asioista, joista minulla ei ole minkäänlaista kokemuspohjaa, joten en ikinä osaa, enkä oikein voikaan kommentoida mitään.
Ilmoittelen vain, että käyn kuitenkin lueskelemassa.
Kauhean kiva, että edessä on valoisampia näkymiä. :)
Niin, veikkaan että olen vähemmän ahdistunut juuri siksi. Tosin vain välillisesti, koska se ulospäin suuntaava toiminta aiheuttaa myös ahdistusta ja syöksykierteitä ellei ole täysi sosiopaatti.
Minä en esimerkiksi voi oikein juoda viinaa ollenkaan, minkä olen joutunut toteamaan jo liian monta kertaa. Ja sekin on huono. Tila käy pieneksi. Tosin siinä kohdassa rakentava ajattelu ja sellaisten typerien solmukohtien purkaminen sisäisellä dialogilla on järkevää.
"En voi mennä julkisille paikoille tai yökerhoihin selvinpäin."
"Mikset?"
"Ilo ilman viinaa on teeskentelyä"
"Oletko yleensä iloinen känissä?"
"En oikeastaan sen iloisempi kuin muutenkaan."
"Ja..."
"Humalaiset ihmiset ovat idiootteja."
Huvittavinta on että meillä kaikilla on vastaukset kysymyksiimme, muttemme ehkä osaa tavoittaa niitä kun emme näe metsää puilta, tai emme uskalla.
Hieno homma, Jones. Olet sinä työstänytkin, joten ienoa että se vie eteenpäin.
Tiina: =) Ei minullakaan ole kokemusta kaikista asiosta, joita kommentoin, mutta siinähän sitä tulee. Enkä minä asiavirheistä tai ymmärtämättömyydestä suutu, joten kommentoi vain. Sinun näkemyksesi ovat yhtä oikeita, vain eri näkökulmasta.
Kami: Minäkin lopetin viinan juomisen, koska totesin uppoavani jossain vaiheessa niin synkkiin mietteisiin, ettei se ollut enää lainkaan mukavaa. Nykyään harvakseltaan saatan seurustelun vuoksi juoda, mutta yleensä en mihinkään baariin halua lähteä. Siellä vain ahdistaisi.
Noiden sisäisten kysymysten esittäminen on vaikea asia muistaa.
Alcinoe:
Kiitos kiitos. Olenhan minä pyristellyt.
Sinä nouset vielä, minä tiedän sen. Anna valon vetää sinua puoleensa.
Brim: Minä teen parhaani vetääkseni valoa puoleeni. Ja parhaani täyttääkseni sillä yhä suuremman osan elämääni, kieltämättä silti pimeänkään olemassaoloa.
Lähetä kommentti