Täydellinen painajainen

Minun ristini on pyrkiä täydellisyyteen, ja se synnyttää minussa ahdistusta.

Olen oppinut, ettei mikään muu kuin täydellinen ole riittävää. Olen oppinut sen ensisijaisesti isältäni. Terapeuttini kysyi, mitä isä sanoi, kun toi kokeesta 9½. "Niinpä", sanoin minä. "Mutta se oli 10-". Isä kysyi mitä se miinus siellä perässä tekee.

Siis vaikka oli piirun verran vaille täydellinen, se ei vieläkään ollut tarpeeksi. Tämä nyt oli yksi esimerkki, mutta sitä oli minun elämäni. Olin riittämätön. Olen tästä isän kanssa jo puhunutkin, ja olen katkeruudestani päässyt yli. Olen nähnyt että hänen vahingollisen käyttäytymisensä takana oli omat ongelmansa.

Isällä oli tapana nähdä kaikki maailman epäkohdat, jotka ainakin hänen mielestään olivat kammottavia virheitä. Hän osoitti ne muille, ja antoi ymmärtää, että hän itse ymmärsi aina paremmin. Vasta nyt terapeutin osoitettua sen minulle oivalsin, että virheiden näkeminen ja osoittaminen, ja antaa ymmärtäminen, ei vielä ole mitään. Se ei ole oikea vastaus. Se on vain asenne, jolla suojataan omaa sisäistä heikkoutta.

Niinpä minä näihin päiviin saakka olen ponnistellut kohti täydellisyyttä, ollakseni varmasit virheetön yksilö. En ryhdy mihinkään, missä on virheen riski. Epäonnistumisen mahdollisuus. Tilaisuus osoittaa mitättömyytensä ja tuntea sen johdosta syvää riittämättömyyttä ja häpeää.

"Ja miten sinä siinä onnistut?", kysyi terapeutti. Sopertelin, että ei kai siinä oikein mitenkään voi onnistua. Hetken hiljaisuuden jälkeen totesi hän taas: " Se on aivan täydellisen mahdotonta kenellekään."

Niin. Koska on mahdotonta tehdä mitään täydellisesti ilman virheitä, oli jo pitkään koittanut välttää tekemästä tai sanomasta mitään. Sekään ei kuitenkaan ollut hyvä, koska häpeän omaa kykenemättömyyttäni. Häpeän virheiden tekemisen pelon pakenemistani. Ja siinä sitä ollaan.

Uhkatilanne = riittämättömyyden kokemus, joka uhkaa olemassaoloani
reaktio = Pako, pako tilanteista, joissa on (suuri) riski virheisiin.
Tulkinta = Häpeä, häpeä omaa raukkamaisuutta ja kyvyttömyyttä kohtaan
Ja tässä on ahdistukselleni oiva moottori.

Olen myös havainnut omineeni isäni käyttäytymismallin itselleni. Terapeuttini lohdutti, että minulla se on opittua, ei persoonassani. Toivotaan niin. Pyydän anteeksi kaikilta, jotka ovat tuon opitun ja vahingollisen käyttäytymismallini kynsiin joutuneet, erityisesti lapsiltani ja vaimoltani.

Sain läksyksi tehdä parhaani ollakseni keskinkertainen, sillä se riittää. Että yrittää parhaansa.