Syön rautaa ja paskannan kettinkiä

Luulin osaavani töissä olla vaan ja tehdä sen minkä täytyy. Luulin jopa nauttivani siitä. Paskat osaan. Oikeasti tykkään tehdä kovalla sykkeellä. Haluan tehdä asiat loppuun, viis siitä onko kello just sen verran, että olisi seitsemän tuntia ja kolkytminsaa täynnä. Toisaalta kyllä se on hieno pointti siinä, että jos haluis, niin sais lyödä ne hanskat kuitenkin tiskiin ja lähtee meneen. Ärsyttää vaan, että täytyy hirveellä paniikilla yrittää ehtiä ajoissa töistä. Ressihän siitä tulee...

Olen hiukka yrittänyt miettiä, mitä syön. Se on oikeastaan aika mielenkiintoista. En aio tulla hysteeriseksi, vaikka tykkäänkin hifistellä asioilla. Laskeskelen kaloreita, proteiinin ja hiilareiden määriä, ja semmosta. Ensimmäinen tavoite oli 86 kiloa, ja se alkaa olla saavutettu näillä näppäimillä. Joulun jälkeen on siis lähtenyt kohta 7 kiloa. Kasailin tuonne puuhasivuilleni vähän juttua aiheesta, ja jatkan sitä taas joskus, kun tulee sopiva inspiraatio.