torstai 5. maaliskuuta 2009
Eeen mä jaksa lähteä...
Se on totta. Minusta ei enää ole työntämään kokonaista jäätelöpalloa suuhuni. En jaksa nähdä vaivaa ryhtyä ylipäänsä mihinkään. Epämääräisesti muistan vielä aikaa, jolloin innostuin ihmisistä, ja olin aina valmis kaikkeen, etenkin kaikkeen järjettömään ja kummalliseen. Näyttää siltä, että innostuminen ja kiinnostuminen on poissa. Järjetön on poissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Noh? Ehkä se on vaan tauolla eikä kokonaan poissa?
Saattaahan se olla. Enkä ole sitäpaitsi varma, tekisikö se minua paljonkaan onnellisemmaksi.
Toisaalta kiinnostumisen puuttuminen voi olla oikeasti merkki huonommasta tolasta? Ei kai siitä kyse ole?
Kiits alcinoe huolenpidosta. Arvostan sitä. Tuo on ollut asiain tola enenevässä määrin suunnilleen siitä asti kun olen tullut perheelliseksi, ja asettunut aloilleen.
Kattellaan, sanoi entinen lääkäri.
Lähetä kommentti