Tulin tietoiseksi tästä seikasta aivan yllättäen. Se lävähti päin näyttöruutua. "Sitoudutaanko tähän, mistä keskustellaan?" Sitoudutaanko? Siinä se nyt oli: ei perhana, en minä halua mihinkään sitoutua. No, parisuhteeseeni olen sitoutunut, jo heti sen alussa. Sen minä halusin tehdä.
Terapeutti on kysynyt, mitä minä sitten tekisin, jos ei olisi lapsia. Kerrottuani, ettei lasten kanssa voi tehdä mitä haluaisi. En minä tiedä. Ei hajuakaan. Miten minä en ole ennen tullut ajatelleeksi, että ongelmana voi olla pelkkä sitoutuminen?
En halua luvata mitään, kun en halua sitoutua lupauksiini. Haluan aina sanoa "ehkä", jotta voin tarvittaessa tehdä mieleni mukaan. En sitoudu huomiseen, en ylipäänsä ajattele sitä.
En halua myöskään ottaa vastuuta. Liittyyköhän tämä edelliseen, vai ovatko omat erilliset asiansa. Tiedä häntä. Ilmeisesti minä olen kuitenkin riittävän hyvä juuri tällaisena, sitoutumattomana ja vastuuttomana väläytellen silloin tällöin jotain itsestäni, kun se minulle sopii.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Sitoutuminen on jännä. Luin siitä eräästä jutusta mikä sivusi peliteoriaa ja jonka minäkin ymmärsin. Siis että sitoutuisi johonkin asiaan täysin, meni se huonoksi tai ei. Sitoutuessaan sulkee pois vaihtoehtoja. Sitoutuessaan saattaa joutua hyväksymään tappion. Se minkä minä näen sitoutumisena, on että uppoaa laivan mukana. Ettei ole mitään takaporttia mistä voi livahtaa. Se on osa sitoutumisen viehätystä, mutta samalla myös tekee siitä vaikeaa.
En tiedä, miksi pitäisi upota laivan mukana, ellei sitten vältelläkseen vastuuseen joutumista. Ei siinä ole järkeä. Ei itsensä uhraamalla saa tekemättömäksi sitä, mikä on tehty ja tapahtunut.
En tietysti myöskään tarkoita, että pitäisi upottaa laiva ja luikkia pakoon kuin rotta toivoen, ettei kukaan nähnyt, ja jättää joku toinen kantamaan vastuu minun virheestäni.
Oma ratkaisuni tuppaa olemaan, etten ylipäänsä lähde koko laivalle, jotten joudu tuollaisen valinnan eteen. Kunnioittakoon sitä ken kunnioittaa, tai olkoon kunnioittamatta, mutta sellainen minä olen. En kuitenkaan lupaa, että tulen aina olemaan. Onneksi kaikki eivät ole.
Sama homma. Ei ole sellaista laivaa minkä kanssa menisin uppoamaan, mutta se on sitoutumista yhtä kaikki. Jos sitoutuu, kantaa seuraukset. Ne voivat olla positiivisia tai negatiiviisia. Sitoutuminen pysyy samana. Voi olla ettei se ole järkevää, tai kannattaa nyt ainakin olla selvillä mihin sitoutuu, mutta ei kai se ole aina mahdollista?
Eihän sitä elämästä tiedä eteenpäin. Siinäpä se vitsi elämässä on. Sen voi maalata mielessään mustaksi tai vaaleanpunaiseksi, mutta kulman taakse ei voi nähdä.
Voihan sitä sitoutua myös toistaiseksi. Tai määräaikaisesti. "kunnes kuolema meidät erottaa", eli kunnes asiat menevät päin helvettiä. Sitoutumisen voi irtisanoa, ja kantaa silti vastuunsa. Otan vastuulleni tapahtuneen, mutta sitoutumiseni päättyy tähän.
Aivan, joo. Sitoutumisen muotoja on tosiaan monia. Varmaan nekin on joku luetellut jossain. Lähinnä minua kiinnostaa sellainen moraalinen sitoutuminen. Kuten se Espanjalainen ukko joka ameriikkaan saavuttuaan poltti laivansa. Että ei ole mitään pakoreittiä. Se on harvinaista, mutta silti melko perustavaa.
Lähetä kommentti